Kannattajat ovat tärkeä osa seurojen yhteisöllisyyttä. Playoffsien keskellä -juttusarjassa on tuotu esille erilaisten taustojen kannattajia - taustat ja tarinat ovat erilaisia, seura on yhteinen.

Finaalisarjan alkamista odotellessa on jälleen hyvä aika kuunnella yhtä kannattajaa. Sähköpostin toisessa päässä on tällä kertaa Helsingissä syntynyt, mutta jo yläasteiässä Kuopioon kotiutunut Mikko Tanski (39). Sen lisäksi, että Mikko on pitkän linjan KalPa-kannattaja, hän on tunnettu myös harrastuksestaan, joka on otteluissa käytettyjen pelipaitojen ja esineiden kerääminen.


Kohti playoffseja, osa 1.: haastattelussa Eero Kilpeläinen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 2.: haastattelussa Henri Jauhiainen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 3.: haastattelussa Sami Mutanen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 4.: haastattelussa Joonas Lyytinen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 5.: haastattelussa Asko ja Antti Lötjönen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 6.: haastattelussa Marjo Nykänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 7.: haastattelussa Juhani Nykänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 8.: haastattelussa Tomi Väänänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 9.: haastattelussa Kari Kumpulainen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 10.: haastattelussa Harri Krogerus luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 11.: haastattelussa Anrea Rubini luettavissa täällä.

​
Mikon game worn -kokoelma on sen verran suuri, että paidoille, mailoille ja maalivahtien maskeille on oma huone. Päällä oleva paita on Aki Bärlundin kotipaita kaudelta 1985-1986, jolloin KalPa nousi SM-liigaan.

Kuinka sinusta aikanaan tuli KalPa-kannattaja?
  - Joitakin pelejä kävin katsomassa jo ala-asteella, mutta niistä ei isompia muistikuvia jäänyt. Yläasteella kävin satunnaisesti, parhaiten mieleen ovat jääneet HIFK-pelit ja karsinnat parina keväänä Kärppiä vastaan. Oikeastaan vasta SM-iigasta putoamisen jälkeen sitä huomasi, miten ikävä oli sitä, että Kuopiossa pelattiin SM-liigakiekkoa. Suomi-sarjassa ja Mestiksessä KalPassa pelasi oman ikäisiä pelaajia, joista osa oli tuttujakin, niin joukkuetta tuli seurattua enemmän. Nyt on kausikortti ollut kymmenisen vuotta.

Kuka tai ketkä ovat suosikkipelaajiasi KalPan nykyjoukkueesta?
 - En tiedä tuleeko tällä iällä enää samalla tavalla fanitettua pelaajia jotka ovat itseään nuorempia, mutta aika monissa pelaajissa on sellaisia ominaisuuksia, joita osaan arvostaa todella paljon. Juuso Riikolan luistelun sujuvuus, oikein ajoitetut taklaukset ja vetotekniikka ovat sellaisia joita seuraa mielellään. Professori Rissasen rauhallisuus kiekon kanssa ja ajan ja tilan hallinta samaten. Mankisen mailan käsittely ja peliäly sekä taitavan luistelun mahdollistama karvaus- ja taklauspelaaminen. Mikkolan liikkeen ja ulottuvuuden kombinaatio sekä halukkuus osallistua fyysiseen peliin maalien edessä. Pitää siis vastata Mikko Nuutinen asenteen takia, aina vastustajan ihon alla niinkuin pitää.

Kuka tai ketkä ovat kautta aikojen suosikkipelaajiasi KalPassa?
 - Adam Hall teki tottakai vaikutuksen ammattimaisella asenteellaan pelaamiseen. Niin monta voitettua aloitusta ja kurinalaista vaihtoon menemistä, hankittua jäähyä, kostamatta jätettyä tilannetta ja muuta fiksua ratkaisua, että se on jäänyt mieleen. Teemu Hartikainen, Ryan Lannon ja Kalle Sahlstedt olivat kaikki äärettömän hienoja pelaajia, kukin omilla tavoillaan. Tottakai sitten Sami Kapanen oli sellainen taistelija, että ei voi olla mainitsematta.

Mitä KalPan perinteiden ja entisten pelaajien esille tuominen sinulle merkitsevät?
 - Se on tietenkin hienoa, että KalPasta on tullut niinkin paljon legendaarisia pelaajia, joita voi ylpeänä muistella. Kävin hiljattain katsomassa välieräpeliä eräässä keskisuomalaisessa kaupungissa ja tunnistin katossa roikkuneista nimistä tasan 50 %. Oletin, että kaikki näistä olivat kuitenkin pelaajia, eikä mitään toimihenkilöitä tai bussikuskeja. Tietenkään en ole alasarja- tai harrastekiekkoa seurannut koskaan niin vakavissaan.

Tämä haastattelu on tehty ennen seitsemättä semifinaalia. Mitä odotit tältä kaudelta syksyllä?
  - En ainakaan tätä. Minä olen yleensä ollut aika varovainen kaikenlaisten veikkausten tekemisen suhteen, mutta pudotuspelipaikka oli varmaan mielessä.

Millä tavalla olet pystynyt joukkuetta tällä kaudella seuraamaan koti- ja vierasotteluissa?
 - Runkosarjassa kotipelejä jäi paikanpäällä väliin varmaan viitisen kappaletta ja jos tv:stä katsotutkin lasketaan, niin koko kaudella jäi näkemättä pelejä ihan muutama. Pudotuspeleissä kaikki kotipelit on nähty ja kahdesti käyty Jyväskylässä. En tiedä pitäisikö Tampereellakin käydä kerran…

Kannatko kotiotteluissa jonkun tietyn pelaajan pelipaitaa? Minkä verran sinulta löytyy KalPa-paitoja?
- Minulla yleensä peleissä harvemmin on pelipaitaa päällä, mutta sitten näihin erikoispeleihin, kuten paitojen jäädytystilaisuuksiin ja vastaaviin pyrin kaivamaan jotain erityisempää puettavaa. KalPa-paitoja löytynee ehkä pari-kolmekymmentä ja lisäksi KalPassa pelanneiden pelimiesten maajoukkue-, NHL- ja muita paitoja löytyy varmaan vähintään saman verran.

Sinulta löytyy todella paljon game worn -pelipaitoja. Milloin ja mistä harrastus lähti ja paljonko sinulla on game worn -paitoja tällä hetkellä noin?
 - Niitä tosiaan on himpun verran keskimääräistä enemmän. Ensimmäinen tuli hankittua vähän vahingossa 15 vuotta sitten, kun törmäsin huutokaupassa Jarno Kultasen Boston Bruins -paitaan. Niissä lukumäärä ei ole koskaan ollut se juttu, enkä edes ole laskenut. Kolminumeroinen luku, joka pyöristyisi ylöspäin.

Kun puhutaan playoffseista, mikä on se paras KalPa-muistosi?
 - Kyllä se varmasti vielä on 2005 Mestiksen voitto. Kai sekin lasketaan? Muistan, kun silloiselta asiakkaalta tuli pääkaupunkiseudulta tekstarilla onnittelut ja viesti, että voi juhlia kunnolla, perutaan aamun palaveri.

Mikä on sitten se kirpein KalPan playoffs-muistosi?
 - Blues-tappion lisäksi 2010 vuoden tappio HPK:lle harmittaa isosti. Silloin KalPalla oli kova joukkue ja olisi tie ollut auki ihan loppuun asti.

Kuinka koet Kuopiossa yleisön ja kotijoukkueen vuorovaikutuksen?
 - Minusta Kuopiossa on hienoa, että pelaajat eivät ole mitään isoja diivoja vaan jälkipeleillä, junnujen tapahtumissa ja muissa vastaavissa pelaajat ovat todella helposti lähestyttäviä ja mukavia. Sellaisista pelaajista on helppo olla ylpeä.

Entä sitten yleisön ja vierasjoukkueen vuorovaikutuksen?
 - Niiralan montussa on se hyvä puoli, että jos on asiaa vastustajille, niin sen voi helposti sanoa. Eihän pelaajat ja valmentajat pysty kehittymään jos eivät saa palautetta. Hyviä hetkiä on ollut, kun joskus vierasjoukkueen valmentajia on jäänyt viimeisen pelinsä jälkeen kiittämään saamastaan huomiosta vuosien aikana ja kättelemään, kuten vastustajat kuuluu. Peliähän tämä kuitenkin vain on. Silti vähintään yhtä hauskaa on sekin, kun vähän vähemmän kouluja käyneellä Liiga-valmentajalla ei ole ihan niin hienosti kasetissa nauha pysynyt sisässä, vaan on tarvinnut näyttää käsimerkkejä, että pelin jälkeen voi tulla tappelemaan hallin taakse.

KalPa ei ole helpoimpia seuroja kannattaa, Suomen mestaruuksia ei vielä löydy ja seuran lähtökohdat kausiin ovat ennemmin haastaja kuin suosikki. Mitkä ovat tässä seurassa sinulle ne tärkeimmät asiat?
 - Seurassa tärkeintä on, että se on oma. Menestyskin on aina suhteellista. Vaikka joku Rangers FC kuinka olisi voittanut 54 maansa mestaruutta, niin en minä usko, että sen kannattajat yhtään sen onnellisempia tai tyytyväisempiä ovat kokonaisuudessaan. KalPan 1997-1998 tai 2005-2006 kausilla Jokerien voittaminen runkosarjassa lämmitti enemmän kuin joidenkin hyvien kausien pidemmätkin voittoputket.

Mitkä olisivat näin playoffs-aikaan terveisesi kannattajana muille KalPa-kannattajille?
- Luovuttaminen on luuserihommaa, hyvällä kannustuksella päätyyn asti!