Kannattajat ovat tärkeä osa seurojen yhteisöllisyyttä. Playoffsien keskellä -juttusarjassa on tuotu esille erilaisten taustojen kannattajia, esimerkiksi Kuopiossa asuvaa, muualla Pohjos-Savossa asuvaa ja Etelä-Suomesta käsin omiaan seuraavaa. Taustat ja tarinat ovat erilaisia, seura on yhteinen.

Semifinaaleita odotellessa on hyvä aika antaa puheenvuoro jälleen yhdelle kannattajalle. Tällä kertaa hän on Kuopiosta kotoisin oleva, opiskeluiden ja työn myötä Lappeenrannassa ja Lahdessa asumisen jälkeen Varkauteen asettunut, mutta itseään aina henkeen ja vereen kuopiolaisena pitävä Tomi Väänänen (41).


Kohti playoffseja, osa 1.: haastattelussa Eero Kilpeläinen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 2.: haastattelussa Henri Jauhiainen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 3.: haastattelussa Sami Mutanen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 4.: haastattelussa Joonas Lyytinen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 5.: haastattelussa Asko ja Antti Lötjönen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 6.: haastattelussa Marjo Nykänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 7.: haastattelussa Juhani Nykänen luettavissa täällä.



Väänäset ovat todellinen kiekkoperhe. Kauden kohokohtia ovat neljä savolaisten ja helsinkiläisten välistä ottelua. Mitähän siitä muuten tulisi, jos keltamustat ja punaiset kohtaavat vielä tänä keväänä playoffseissa...?

Kuinka sinusta aikanaan tuli KalPan kannattaja? Onko ensimmäisestä ottelustasi jäänyt minkälaisia muistoja?
 - KalPan kannattaja minusta tuli joukkueen SM-liigaan nousun myötä vuonna 1986. Se oli aikoinaan pikkupojalle kova juttu, kun liigakiekkoilu saapui kotikaupunkiin ja Jouni Rinne sekä ulkomaalaisvahvistukset kuten Brent Sapergia ja Wayne Thompson saivat näkyvyyttä sanomalehtien urheilusivuilla ja Urheiluruudussa. Tuohon aikaan ei perheessäni ollut erityisempää kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan arvokisojen seuraamista lukuunottamatta, joten kotipeleissä ei tullut käytyä, vaan joukkueen edesottamuksia seurattiin Urheiluruudusta, radiosta ja lehdistä. Talvisin kaikki aika meni lähes kokonaan koulun ja omien harrastusten parissa, eikä ylimääräistä aikaa juuri muuhun jäänyt ja muukin talviurheilu kiinnosti yhtäläisesti.

 - Ensimmäisen KalPan ottelun katsominen paikan päällä jäi niinkin myöhään kuin liigaan palaamiskauteen. Tämä tapahtui Lahdessa, jossa tuolloin asuimme. Olihan se hieno hetki. KalPa oli noussut korpivaelluksen jälkeen takaisin liigakartalle ja samalla kyseessä oli myös ensimmäinen paikan päällä näkemäni liigamatsi silloisen asuinkaupunkini joukkuetta vastaan. Silloin huudettiin. Mieleen painuivat noina aikoina pelaajista eritoten Tomas Kurka ja Kenigin veljekset. Kävimme jokusen kerran myös Helsingissä liigamatseissa. Sittemmin muutettuamme Varkauteen ja jälkikasvun varttuessa on matseissa käyminen lisääntynyt jatkuvasti kausi kaudelta.

Perheessäsi kannatetaan kahta seuraa. Mistä tämä on tullut ja kuinka tuo kannattaminen teillä jakautuu?
 - Varkaudesta kotoisin oleva vaimoni on ollut intohimoinen HIFK:n kannattaja varmaan koko ikänsä. Hän on pelannut myös itse jääkiekkoa junnuna, joten side jääkiekkoon on vahva. HIFK:n vahva identiteetti lienee ollut se ratkaiseva tekijä, koska omassa kaupungissa ei liigaseuraa ollut. Perheemme kaksi poikaa ovat olleet vähän molempien puolella, mutta tämän kauden mittaan vanhempi poikamme on alkanut osoittaa isänsä geenien heräämistä ja siirtyä KalPan leiriin nuoremman ollessa enemmän äitinsä puolella. Joka tapauksessa pojillamme on täysi vapaus valita suosikkijoukkueensa myös KalPan ja HIFK:n ulkopuolelta eli luontaisia vaikutteita lukuunottamatta painetta valita jompi kumpi ei ole. Perheellämme on siis todelliset perhederbyt neljä kertaa kaudessa ja värit kyllä näkyvät koko perheen yllä. Tunteiden palolta ei voida mitenkään välttyä ja joka kerta joku mököttää, mutta sopu on kuitenkin aina säilynyt.

Millä tavalla näet KalPan kannatuksen Varkaudessa?
 - Sanoisin, että KalPan kannatus ei ole mitenkään erityisen näkyvää tai kuuluvaa. Se johtunee siitä, että KalPa on kuitenkin ollut kuopiolainen joukkue eli seuran vaikutuspiiri ei ole ulottunut niin vahvasti maakuntiin, vaikka paikallinen kiekkoseura Warkis, jossa molemmat poikani pelaavat, onkin KalPan yhteistyöseura ja myös KalPan pelaajia on käynyt junnujen treeneissä vierailulla. Näkyvämpää on eritoten HIFK:n kannattaminen. HIFK:n kannattajia tuntuu olevan kaupungin jääkiekkopiireissä suhteellisen paljon tai ainakin he pitävät enemmän ääntä itsestään, mikä lienee ominaista kyseessä olevan seuran kannattajille muutenkin. Paljon melua tyhjästä näin kieli poskessa sanottuna. Asiaan olisi varmasti suhteellisen helppo hakea muutosta järjestämällä jonkinlaisia tapahtumia, myös muissa ympäryskunnissa, jolloin suuri yleisökin saisi osansa, ei pelkästään kiekkojunnut ja heidän vanhempansa. Varkaudessa on kuitenkin vahvat jääurheiluperinteet.

Kuka tai ketkä ovat kautta aikojen suosikkipelaajiasi?
 - Sanoisin, että ne kaikkein mieleenpainuvimmat ovat Brent Sapergia, Wayne Thompson, Jouni Rinne ja Darius Rusnak sekä uuden tulemisen aikaisista muun muassa Sakari Salminen, Teemu Hartikainen, Tuomas Kiiskinen, Sami Kapanen ja Adam Masuhr. Jos yksi pitäisi valita, se olisi Brent Sapergia. Siihen aikaan ulkomaalaisvahvistukset olivat niitä, joita seurattiin eniten ja Brent oli vähintäänkin näkyvä, räiskyvä ja mieleenpainuva persoona niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Kyllä se vekkulimainen hampaaton hymy jäi pikkupojalle loppuiäksi mieleen.

Kuka tai ketkä ovat suosikkipelaajiasi nykyjoukkueesta?
 - Jaakko Rissanen ehdottomasti. Jaska on ilmiömäinen pelintekijä ja ylivoiman sielu. Pystyy hallitsemaan kiekkoa taidokkaasti ja kylmän rauhallisesti pienessäkin tilassa, eikä hätäile. Pelisilmä ja maagiset syötöt ovat ehdotonta liigaeliittiä. Jaska kävi viime kaudella vierailemassa loukkaantumisensa aikana Varkaudessa junnujen treeneissä ja osoittautui oikein mukavaksi, leppoisaksi ja kohteliaaksi kaveriksi. Siitä asti on ollut myös yksi koko perheen suosikkipelaajista, jopa vaimon mielestä.

Mitä mitalipeleihin yltäminen merkitsee sinulle?
- Se on todellista herkkua savolaiselle kiekkoilulle ja kannattajille monen vuoden jälkeen ja varsinkin, kun ei sitä varmasti kovin moni odottanut. Muille on jälleen kerran näytetty pitkää nenää. Onhan tämä ollut muutenkin kokonaisuutena huikea kausi. Kehittynyt pelitapa ja -rohkeus on tuonut paljon lisää mielenkiintoa verrattuna edellisiin kausiin ja useampi pelaaja on nostanut tasoaan tai pelaa uransa parasta kautta. Jo kauden ensimmäisistä peleistä asti näki, että nyt on pöhinää. Tokihan niitä heikompiakin ajanjaksoja mahtuu mukaan, mutta nyt on taas oikealla hetkellä liekki päällä ja välieräpaikka taskussa murskaavalla esityksellä. Kauden edetessä mitalipeleihin pääsystä on tullut se minimitavoite ja se on nyt täytetty. Tästä on erittäin hyvä jatkaa mestaruusjahtia eli kuume nousee.

Millä tavalla olet pystynyt joukkuetta tällä kaudella seuraamaan koti- ja vierasotteluissa?
 - Pyrin käymään kotipeleissä ainakin sen kerran viikossa ja välillä kaksikin. Yleensä olen paikalla vanhemman poikani kanssa, mutta myös nuorempi poika on ollut mukana ja vaimo jokusen kerran muutenkin kuin HIFK-matseissa. Mustan Verkoston kausikortti on ollut itselleni todella hyvä vaihtoehto vaihtuvan kokoonpanon myötä ja se on pitkämatkalaiselle muutenkin sopiva.

 - KalPan vieraspeleissä on tullut käytyä tällä kaudella Helsingissä kertaalleen ja Mikkelissä kahdesti, jonne on lyhyt matka ajella. Aiemmilla kausilla on tullut käytyä Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Lahdessa, Raumalla ja Espoossa. Yhteensä vierasmatseja lienee noin 20. Kaikki matsit, joita ei pääse seuraamaan paikan päältä, katsotaan tv:stä. Ei ole tainnut jäädä väliin kuin enintään yksi matsi.

Kenen pelipaitaa kannat? Löytyykö kaapista vielä lisääkin paitoja?
- Tällä hetkellä pääasiassa Jaakko Rissasen viime kauden kotipaitaa. Kuten edellä mainittu, Jaakko on suosikkipelaajani. Muita paitoja on Adam Masuhrin musta playoffs-paita, Mikael Ruohomaan musta ”Lappeenranta-paita" sekä nimetön numeron 28 keltainen paita, jonka hommasin toissa keväänä hätävaraksi Espoon matsissa KalPan myyntipisteestä, koska unohdin oman paitani kotiin. Lisääkin mahtuu kaappiin ja eiköhän sinne pian joku livahda.

Kun puhutaan playoffseista, mikä on se paras muistosi?
 - Tähän täytyy todeta, että niitä parhaita muistoja luodaan näissä playoffseissa. Joukkue on ollut kovassa lennossa koko kauden ja nyt on sellainen tunne, että voidaan mennä päätyyn asti. Lisäksi plussana on se, että myös omat lapseni ovat kasvaessaan innostuneet enemmän ja enemmän kiekon seuraamisesta ja näistä playoffseista jää myös heille pysyviä muistoja paremmin kuin edellisistä, joita on paikan päällä käyty katsomassa. Mieltä lämmittää myös se, että varsinkin vanhempi poikani elää jo täysillä mukana matseissa ja suu käy kuin Mertarannalla.

Mikä on sitten se katkerin playoffs-muistosi?
 - Ei kai tähän oikein voi muuta sanoa kuin kevät 2012 ja putoaminen välieristä Bluesia vastaan, kun ottelusarjaa oli johdettu jo 3-0. Tämä on varmasti niitä kannattajien silmin mustimpia hetkiä, eikä hevillä unohdu.

KalPa ei ole helpoimpia seuroja kannattaa, Suomen mestaruuksia ei vielä löydy ja seuran lähtökohdat kausiin ovat ennemmin haastaja kuin suosikki. Mitkä ovat tässä seurassa sinulle ne tärkeimmät asiat?
 - Niin, KalPa tuntuu olevan vuodesta toiseen perusteettomasti naurun aihe ennen kauden alkua, mutta eipähän ole ennakkosuosikin painetta, vaan on päästy useana kautena näyttämään, että täällä osataan asioita paremmin kuin monessa suurseurassa. Savolainen pitää aina pintansa. Vaikka niitä mitalisijoja ei montaa ole ja mestaruudet puuttuvat, pienen seuran mittapuussa menestys on kuitenkin ollut toisen tulemisen aikana todella hyvää kolmea ensimmäistä ja 2013-2014 kautta lukuunottamatta. Kyllä se mestaruuskin sieltä vielä tulee, ehkäpä jo tänä vuonna. Pitkäjänteinen työ on se, mikä kantaa hedelmää ennen pitkää.

 - KalPassa on tärkeintä se oman synnyinkaupungin identiteetti, sielu ja sydän. Värejä ei olla vaihdettu, eikä vaihdeta.

Mitkä olisivat näin playoffs-aikaan terveisesi kannattajana muille KalPa-kannattajille?
 - Nyt olisi viimeistään aika nousta ylös sohvalta ja suunnata Niiralan monttuun huutamaan KalPa menestykseen. Luodaan yhdessä Kuopioon vahvaa kiekkokulttuuria, joka kantaa myös läpi huonompien aikojen ja ulottuu kaupungin rajojen ulkopuolelle.