Playoffsien keskellä: Kari Kumpulainen

Kannattajat ovat tärkeä osa seurojen yhteisöllisyyttä. Playoffsien keskellä -juttusarjassa on tuotu esille erilaisten taustojen kannattajia - taustat ja tarinat ovat erilaisia, seura on yhteinen.

Semifinaalisarjan ensimmäisenä välipäivänä on hyvä aika kuunnella jälleen yhtä kannattajaa. Hän on Pielavedeltä kotoisin oleva, Oulun opiskeluvuosien ja Saksan työkomennusten jälkeen Kuopioon kotiutunut Kari Kumpulainen (54). Kari on sydänjuuriaan myöten savolainen ja hän on tuttu näky myös muiden Pohjois-Savon urheiluseurojen ottelutapahtumissa.


Kohti playoffseja, osa 1.: haastattelussa Eero Kilpeläinen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 2.: haastattelussa Henri Jauhiainen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 3.: haastattelussa Sami Mutanen luettavissa täällä.

Kohti playoffseja, osa 4.: haastattelussa Joonas Lyytinen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 5.: haastattelussa Asko ja Antti Lötjönen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 6.: haastattelussa Marjo Nykänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 7.: haastattelussa Juhani Nykänen luettavissa täällä.

Playoffsien keskellä, osa 8.: haastattelussa Tomi Väänänen luettavissa täällä.



Kari Kumpulainen elää KalPan mukana suurella savolaisella sydämellä.

Kuinka sinusta aikanaan tuli KalPa-kannattaja?
 - 1970-luvulta lähtien olen seurannut KalPaa, vaikka peleissä ei vielä silloin tullut käytyä. Siihen aikaan Savon Sanomista löytyi yleensä pieni juttu otteluista, vaikka joukkue oli Maakuntasarjassa. Tulokset ja sarjataulukot ainakin löytyivät. Kolmena kautena 1986-1989 kun KalPa ja Kärpät olivat yhtä aikaa liigassa niin tottakai kävin kannustamassa KalPaa kun tulivat Ouluun.

 - En muista enää miten ensimmäinen näkemäni peli meni, taisi mennä jatkoajalle. Mukava oli kuitenkin nähdä livenä KalPan silloisia tähtiä Brent Sapergiasta lähtien, joista olin lukenut vain Savon Sanomista. Kärppiä vastaan pelit olivat aika tasaväkisiä, vaikka niistä ei hirveästi pisteitä kertynyt. Se 15-4 nöyryytys ja heidän sen ajan maalilaulu The Final Countdown jäi mieleen, ja se on edelleen inhokkibiisi. Ensimmäinen Niiralan montussa näkemäni peli oli varmaan vuonna 1987, mutta ei ole muistikuvaa että ketä vastaan, saattoi olla joku harkkapeli.

Kuka tai ketkä ovat kautta aikojen suosikkipelaajiasi?
 - On niitä aika paljon 1980-luvun Brent Sapergiasta, Wayne Thompsonista ja Roberto Lavoiesta lähtien. Ja Martin Sonnenberg kaudella 2006-2007. Varmaan siksi, että he tekivät niin paljon pisteitä. Myös Adam Andersson kun tuli KalPaan, hänellä oli uskomaton laukaus. Parasta oli hänen ensimmäinen kausi KalPassa ja se jäi mieleen kun harvoin KalPalla on ollut niin hyvin laukovaa pakkia. Viime peleissä Joonas Lyytinen on alkanut muistuttaa vähän samaa.

Kuka tai ketkä ovat suosikkipelaajiasi nykyjoukkueesta?
 - Ei mulla yleensä ole varsinaista suosikkipelaajaa, vaan kaikki on yhtä suosikkeja. Varsinkin tällaisella kaudella kun niin moni pelaa parasta kauttaan ja tehtailee piste-ennätyksiään.

Mitä paluu mitalipeleihin sinulle merkitsee?
 - Näitä pelejä on odotettu, jokaista peliä todella odottaa hartaasti ja välipäivätkin menevät pelejä miettiessä ja forumeita lukiessa.

Millä tavalla olet pystynyt joukkuetta tällä kaudella seuraamaan koti- ja vierasotteluissa?
 - Kaikki kotipelit olen katsonut paikanpäällä montussa ja kaikilla Mustan Verkoston järjestämillä vieraspelimatkoilla olen ollut mukana. Eli kolme kertaa Mikkelissä ja kerran Kouvolassa, Jyväskylässä ja Lahdessa. Lisäksi tein tammikuussa omatoimimatkat Hämeenlinnaan ja Ouluun. Sitten olen myös Amarillossa käynyt vieraspelejä screeniltä katsomassa.

Kuinka paljon sinulla on takana vieraspelejä paikan päällä katsottuna vuosien saatossa yhteensä noin?
 - Aina kun Musta Verkosto niitä järjestää, lähden mukaan. Myös Mestis-kausina käytiin usein vieraspeleissä. Jonkun verran on kaverien kanssa tullut tehtyä omatoimimatkoja. Yhteensä vieraspelejä on luultavasti kaikkiaan lähes 200.

Olet käynyt KalPan vieraspeleissä myös ulkomailla. Minkälaisia muistoja sieltä on jäänyt mieleen?
 - 2014 kävin CHL-peleissä Mannheimissa ja Prahassa. Mannheimin SAP Arena oli hieno, varmaan paras areena missä KalPa on koskaan pelannut, ainakin omasta mielestä. Areena oli tuttu kun Antikaisen Heikin ja Kuikan Mikon kanssa käytiin siellä pari vuotta aiemmin katsomassa Saksan liigan DEL:n matsi Adlerin ja Kölner Haien välillä. Se oli silloin lähes loppuunmyyty eli jotain 13 000 katsojaa ja kotijoukkueella 3500 katsojan seisomakatsomo päädyssä. Tähän CHL-peliin saatiin Krogeruksen Harrin ja Grassian Leon kanssa KalPan toimiston Huttuselta liput VIP-katsomoon ja huippuhienon areenan päädyn isosta aitiosta sitten katseltiin peliä. Vieläkin suurkiitokset KalPalle siitä miten hienosti meitä kannattajia on huomioitu.

 - Sekin jäi mieleen kun silloin pelipäivänä Adlerin fan shopissa oli joku kotijoukkueen fani ostamassa lippuja peliin ja kehui kaverilleen, että vastassa on huippujoukkue Suomesta. Kun kuulin sen niin piti korjata, että ei ihan olla huippuja koska oltiin edellisellä kaudella jumboja Liigassa, mutta on meillä silti hyvä joukkue ja toivotin onnea peliin. Prahasta jäi mieleen kuinka hyvä joukkue meillä todella olikin, nuoret kalpalaiset, muun muassa Jonne Tammela taistelivat todella hyvin ja saatiin hieno voitto. Sekin jäi mieleen kun ennen matsia olin makkaralla ja oluella Spartan hallin käytävillä niin kolme Växjö Lakersin pukumiestä tuli kyselemään, että minkälainen pelaaja on Tuomas Kiiskinen. Jotain heille selitin, mutta tuskinpa on tarvinnut Växjössä pettyä kun Kisu seuraavalla kaudella ratkaisi mestaruuden heille jatkoerämaalilla.

Olet ollut myös mukana tekemässä ja toteuttamassa Mustan Verkoston suuria tifoja. Onko joku niistä jäänyt erityisesti mieleen?
 - Varmaan se koko päädyn kokoinen overhead-tifo, jossa juna puksuttaa. Muitakin overheadeja olen ollut tekemässä, tosin ihan viime aikoina en enää. Niistä isot kiitokset Mustan Verkoston tifontekijöille.

Kenen pelipaitaa kannat tällä hetkellä? Löytyykö sinulta minkä verran pelipaitoja?
-Keräsen Jannen paita on ollut jo kolmen kauden ajan, mutta pitänee ostaa ensi kaudeksi uusi, kun tapana on pitää sen hetkisen joukkueen pelaajan paitaa. Syksyllä 2014 eräässä pelissä B-tasanteella sattui silloin olemaan saatavilla vain Keräsen ja Mutasen paidat ja niistä valitsin Keräsen. Mestis-aikoina tuli esimerkiksi Jussi Savolaisen paitaa kannettua ylpeydellä eli pelaajan ei tarvitse olla mikään tähti, tärkeintä että on keltainen tai musta KalPan paita päällä. Kotoa löytyvät myös Adam Anderssonin ja Joonas Riekkisen paidat. On niitä tullut hankittua enemmänkin, mutta osa on harmittavsti hävinnyt.

Kun puhutaan playoffseista, mikä on sinulle se paras muisto?
 - Timo Seppäsen ja Toni Mäkiahon jatkoerämaalit 2009 pronssikeväänä puolivälierissä HPK:ta vastaan loppuunmyydyssä montussa. Silloin oli vielä lähes koko pääty seisomakatsomoa ja tunnelma oli mielettömän hieno.

Mikä on sitten sinulle se kirpein playoffs-muisto?
 - Varmaan Raumalla 2011, oltiin puolivälierissä johdossa voitoissa 2-0 ja kolmannessa pelissä Sakari Salmisella oli huippupaikat ratkaista, mutta sitten lopussa Lukko tuli ohi ja vei lopulta koko sarjan. Myös kaksi vuotta sitten Raumalla kun oltiin sarjassa noustu voitoissa 0-2:sta 2-2:een, viides peli oli pelillisesti täysin KalPan hallussa ja jatkoeräkin jo häämötti, mutta lopun hölmöilyjen takia hävittiin. Lukolle av-maali ja toinen tuli helposti kun KalPalla oli tasoituksen jälkeen hyvänolon tunne. No pikkumokiahan nuo on, mutta tällä tasolla niistäkin rangaistaan.

KalPa ei ole helpoimpia seuroja kannattaa, Suomen mestaruuksia ei vielä löydy ja seuran lähtökohdat kausiin ovat ennemmin haastaja kuin suosikki. Mitkä ovat tässä seurassa sinulle ne tärkeimmät asiat?
 - Ennen kaikkea savolaisuus ja keltamustat värit. Sekin on tietysti hienoa kun on niin paljon omia kasvatteja eli seurassa on paljon identiteettiä. Ja kaunis kiekollinen pelitapa hivelee silmiä.

Mitkä olisivat näin playoffs-aikaan terveisesi kannattajana muille KalPa-kannattajille?
 - Nyt olisi kaikkien aikojen tilaisuus lähteä usealla bussilla Jyväskylään. Ja toivottavasti kannattajilla on mahdolliismman paljon keltaista väriä päällä. Olisi hyvä jos saataisiin vieraskiintiö täyteen, joka taisi Jyväskylässä olla 200 paikkaa vieraskannattajien katsomoon.