Minulla ei ollut odotuksia. Kun katsoin ensimmäisen kirjoitukseni tilastot, sivuklikkausten määrä olisi ylittänyt kovatkin odotukset. Joten heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen haluan sanoa, kiitos teille!

Olipa kerran… Vuosia sitten kotiottelu ja Kilpikabinetissa minulta kysyttiin kuinka olen päätynyt KalPalle töihin. Kerroin selkäytimestä pika-pikaversion alla olevasta tarinasta. Reaktio yllätti täysin, noin parikymmentä vierasta alkoivat taputtaa. Vuosien saatossa sama kysymys on esitetty useita kertoja, ja reaktioina on tullut aplodeja, kättelyjä, olalle läimäisyjä. Kun tämä on omaa elämääni, en ole ajatellut tarinaani erityisenä. Nyt aika monta positiivista reaktiota myöhemmin olen pikkuhiljaa huomannut, että onhan tämä ainakin erilainen ja määrätietoinen tarina.

Taaksepäin katsoessa viitteitä tulevasta löytyy enemmänkin, alla osa niistä. Matka kohti KalPan toimistoa alkoi niin synkästi kuin se pienelle pojalle voi alkaa. Olin 5-vuotias, joulu oli ovella ja yhtäkkiä isä kuoli. Se johti asunnon myymiseen ja viitteet alkavat… 

Viite yksi: Asuntomme osti Jukka Holtari, vain viikkoja ennen asuntokauppaa SM-liigaan nousseen KalPan maalitykki. Jukka tiesi syyn muuttoomme saman talon toiseen rappuun ja halusi piristää minua. Sain pari mailaa, hän pyysi pelaamaan pihalle ja pian pelaavien poikien määrä kasvoi. Sain sekä uuden harrastuksen että uusia kavereita. Kipinä oli syttynyt.


Kevät 1986. Ensimmäinen kerta KalPan pelipaita päällä oli maaginen hetki, todistajina Holtarin Jukka ja siskoni.

Viite kaksi: Uuden asunnon vastapäinen asunto sattui olemaan KalPan pelaajien käytössä ja siinä asuivat vuorollaan Kenth Vesterlund, David Donnelly, Hannu Oksanen ja Vesa Karjalainen. Tutut pelaajat lisäsivät entisestään mielenkiintoa seurata joukkuetta. Kipinästä tuli liekki, ja sitä seurasi Männistön SaiPaan liittyminen.

Viite kolme: 80-luvun loppupuolella lasten ensimmäiset kiinnostuksen kohteet KalPan peliin tullessa olivat kausiohjelmien keräilytarrat tai Jäähis. Minulle ne olivat jo 7-8-vuotiaana mainokset, miksi lie? Heti seisomakatsomoon tultuamme katsoin mainokset läpi ja mikäli jäähalliin oli tullut uusi mainos, kysyin heti tädiltä missä se on. Se oli meidän oma peli vuosien ajan. Kiinnostikohan ketään toista lasta jäähallissa mainokset?

Viite neljä: Kiinnostus mainoksiin ei ollut ohimenevää ja 90-luvun alussa ”möin” ensimmäiset mainokset. Sain joululahjaksi pöytäjääkiekkopelin, pian rakensin kaukaloon pleksit ja liimasin kaukalon laidat sekä jään täyteen yritysten liikemerkkejä. 

Viite viisi: Yläasteella sitten möin ensimmäiset mainokset, kun ryhdyimme kokoamaan sählyjoukkuetta harrastesarjaan. Tarkoitus oli hankkia peliasu ja myydä siihen mainoksia. Tarkkaa summaa en enää muista, se oli yhteensä 10 000-15 000 markkaa mitä sain yritysten kanssa sovittua. Mietin tarkasti eri mainospaikkojen hintoja, pyysin Kevamalta pinon esitteitä joissa oli kuvia peliasuista ja merkitsin hinnat niihin. Kävelin koulun jälkeen suoraan yrityksiin ja mikäli johtaja innostui miettimään, sovimme milloin käyn kysymässä vastauksen. 

Suurimman sopimuksen sain lähikauppiaalta, ja siinä voitiin puhua jo yhteistyöstä, se sisälsi rahaa sekä mainoksesta että myös työstä. Viikoittain yhden pelaajan tuli käydä yhtenä iltana pari tuntia töissä pullonpalautuksen takahuoneessa eli kauden aikana muutama vuoro per pelaaja. Lopulta sarjaan osallistuminen ei toteutunut ja kävin yrityksissä kiittämässä ja pahoittelemassa. Myöhemmin parin pelaajan empimisen syy selvisi, he eivät uskoneet että olen voinut saada niin paljon rahaa kasaan, mutta eivät rohjenneet tulla asiasta kysymään. Joukkue meni, mutta kokemusta tuli.


90-luvun alku. Kesoil, STS, KOP, Sasmo, Säästöpankki, T-kauppa... Ensimmäiset mainokset "möin" heille.

Viite kuusi: Yläasteella otin valinnaiseksi aineeksi kaupalliset aineet ja opettaja kysyi jokaiselta oppilaalta mitä te haluatte tehdä aikuisena. Vastasin, että KalPan toimitusjohtaja tai urheiluvälinekaupan myyjä. Nyt olen nähnyt vierestä 11 vuoden aikana kuusi toimitusjohtajaa ja olen tiennyt jo vuosia ja vuosia, että siihen rooliin en tule haluamaan. Olen kuitenkin siinä työpaikassa, minne kerroin haluavani.

Loppuratkaisu: Olin lukenut kaksi vuotta itseäni tradenomiksi, arvosanat olivat vitosia ja nelosia, koulu sujui kuten piti. Paitsi, minulla oli heikkous. Molempina keväinä seurasin jokaisen KalPan playoffs-pelin ympäri maata paikanpäällä, kolmesta neljään viikon aikana poissaolojen määrät kasvoivat ja kokeista tuli sinä aikana enää nelosia ja kolmosia. Kaupallinen ala kiinnosti, mutta keväällä jääkiekko vei voiton. Syksystä 2004 lähtien olin kirjoittanut seuralle tekstejä ja välittänyt kannattajien toiveita toimistolle, esimerkiksi pelipaitoja toivottiin myyntiin ja niitä myös saatiin. Sitten kesällä 2005, KalPan palattua SM-liigaan Kuivalaisen Pasi soitti…

”Moi! Pasi täällä, me tarvittaisiin elo-syys-lokakuuksi lisää käsiä kausikorttimyyntiin, olisitko pystynyt tulla auttamaan meitä?”. Noin 19 vuotta Jukan antamista mailoista ja lukuisia viitteitä myöhemmin tuli se iso mahdollisuus. Laitoin kaiken yhden kortin varaan, hyväksyin Pasin tarjouksen ja lopetin koulun. Päätin, että teen valtavasti töitä ja teen mahdollisuudesta itselleni työpaikan. Pasi ja toimitusjohtaja Sirviön Arto eivät sitä vielä tienneet, minä tiesin.

Möin kausikortteja yli tavoitteen, möin siinä sivussa extrana pari mainosta, samalla tuotin edelleen tekstiä ja uutena hioin KalPa-tuotteiden ideoita. Pasin sanoja lainaten, olin tehnyt itseni tarpeelliseksi ja olin tienannut myös seuralle rahat palkkaani. Sain jatkosopimuksen, olin onnistunut! Sitä en enää muista missä vaiheessa tuli puheeksi jotta olin lopettanut kolmen kuukauden sopimuksen takia koulun, mutta Pasin pitkä ja kysyvä katse on jäänyt mieleen. 


Holtarin Jukasta tuli Stanley Cup voittaja ja Kuopiossa käydessään hän löi sormuksen käteeni. Oli painava!

Nykyään voi suuntautua lukemaan urheilubisnestä myös Suomessa, mutta edelleen ylivertaisesti tärkein koulutus tälle alalle on itse työ. Niin omanlaisensa tämä ala on. Voin sanoa sen noin 2200 työpäivää hihat ylhäällä ja kädet savessa kokemuksella. Tärkeimmät ominaisuudet ovat mielikuvitus, rohkeus, intohimo ja työkapasiteetti, niitä ei opeteta koulussa. Minulla ne ovat isän dna:sta, kiitos sinne yläparvelle, arvostan saamaani perintöä. 

Kun unelman toteutuminen on ollut mahdollista pojalle Saarijärven B-alueelta, se voi olla mahdollista myös sinulle! Minulla onkin sinulle yksi toivomus: mieti hetki mikä on unelmasi ja mitä sen toteuttaminen vaatii?

Loppukevennys: Ihan ensimmäinen KalPa-viite perheellemme ilmestyi itse asiassa jo maaliskuussa 1972, ja tämäkin tarina on tosi. KYKSin synnytysosastolla äidilleni tuotiin Huttusen sijasta vahingossa Hattunen, mutta jo pian siskoni ja KalPa-paidassa SM-hopeaa 1991 juhlinut Kimmo Hattunen päätyivät oikeiden äitiensä syliin. Niin lähellä se oli, että olisi saatu KalPan SM-liigapelaaja ja SM-mitali meidän perheeseen!


Keltamustin kiekkoterveisin,

Jarkko

PS. KalPa-TV:n uusin jakso ylitti 2000 katsomista jo neljäntenä päivänä, mikä on elokuun alkuun hyvin, mutta vielä parempaa on tulossa. Tällä viikolla meillä aloitti viestintää opiskeleva työharjoittelija eli saamme vuoden kiireisimpään aikaan toimistolle yhden käsiparin lisää. Odottamassa olleita ideoita päästään nyt toteuttamaan ja tulossa on syyskauden aikana muun muassa erikoisjaksoja, kokonaan uusia videosarjoja ja myös uudenlaisia teknisiä kokeiluja. Pysytelkeehän kanavalla!