Tämänkin vuoden kesäloma oli hupenevaa sorttia ja palasimme toimistolle maanantaina 1.8. Sattumoisin 11 vuotta sitten 1.8. oli niin ikään maanantai, silloin toimiston väki palasi lomalta ja kello 8.00 aloitin ensimmäisen työpäiväni rakkaan seuran eteen.

Tie joka johti minut töihin toimistolle onkin sitten jo pidempi tarina ja siitä lisää toisella kertaa... No, kerrottakoon sen verran jotta ensimmäinen sopimus oli kolme kuukautta, nykyinen käsittää tämän elämän ja siinä on optio vielä kahdesta seuraavasta. Näiden sopimusten väliin onkin mahtunut sitten paljon!

Juuri nyt tämä 11 vuotta on tuntunut menneen todella nopeasti. Olen jopa yllättynyt kun kirjoitan näin, sillä runkosarja on aina puolen vuoden maraton ja jokaista kautta teemme toimistolla noin puolitoista vuotta, mistä ajasta teemme kahta kautta yhtä aikaa noin puoli vuotta. Kuinka 11 kertaa tuollainen voi tuntua lyhyelle ajalle? Niin se vain tuntuu, 11 kuluttavalta vuodelta ja 11 hienolta vuodelta.

Klassinen kysymys, vaihtaisinko päivääkään pois? En, koska hyvään tarinaan kuuluvat myös tummat sävyt, jopa mustat. En, koska ihmistä mitataan vastoinkäymisten hetkellä, silloin vaaditaan sietämistä, jaksamista ja kehittymistä. Kulissien takana on ollut synkkiäkin päiviä ja myös niistä tulen kertomaan teille tämän kiekkokauden aikana.

Se Suomen mestaruus meiltä edelleen puuttuu. Mutta, väriä näistä vuosista ei todellakaan ole puuttunut! Siihen liittyen olen teetättänyt puolenkymmentä vuotta sitten työpisteeni seinälle taulun, missä on vahvaa symboliikkaa. Pilvien yläpuolelta katsovan keltamustan silmän silmäkulmassa on vesiputous. KalPa on ollut minulle seura, joka saa silmäkulman kostumaan, milloin surusta, milloin isosta ilosta. Se ehti olla minulle sitä jo lähes kaksi vuosikymmentä ennen kuin tulin taloon töihin ja sen jälkeen se on ollut sitä vielä enemmän.


Tämä taulu muistuttaa tärkeistä asioista, suurista tunteista.

Olen viihdyttänyt vieraitamme VIP-tiloissa kertomalla vuosien saatossa joitakin tarinoita ja edelleen useamman kerran kaudessa isännät tai vieraat alkavat muistella jotain aiempaa tarinaa ja kysyvät uusia. Kun ikää on 36 vuotta eli murrosikä on jo noin puolivälissä, mutta muisti toimii korkeasta iästä huolimatta vielä hyvin, kirjoitan tänne seuran sivuille kauden aikana tarinoita tämän 11 vuoden seikkailun varrelta. Kutsun omia tarinoitaan kirjoittamaan tänne myös työkaverini täältä toimistolta. Käytetään näistä kirjoituksista sitten vaikka nimeä blogi, niin vaikutamme trendikkäiltä.

Tähän ensimmäisen kirjoituksen, korjaan blogin, loppuun täytyy todeta jotta juuri tällä hetkellä tunnen isoa iloa yhdestä tietystä asiasta. Nimittäin en tunne, että lomalta töihin palattuani intoa olisi yhtään vähemmän kuin vuonna 2005! Kokemusta sen sijaan on hurjan paljon enemmän, pitkän matkaa yli 2 000 työpäivää enemmän. 


Keltamustin kiekkoterveisin,

Jarkko 


PS. Kävin maanantaista keskiviikkoon kuvaamassa joukkueen kuntotestejä. Kun maltatte odottaa alkuviikkoon, pääsette näkemään hyvin läheltä kuinka huippukiekkoilijoita nykypäivänä testataan.