Vielä kerran Kimmo!
Kimmo Timosen ura urheilulliselta puolelta hakee vertaistaan suomalaisjääkiekkoilijalle. Palloilulahjakkuus olisi yhtä hyvin voinut tehdä uran koripalloilijana, jalkapalloilijana tai jonkun mailapelin osaajana. Lajivalinta osui lopulta jääkiekkoon, josta Suomen jääkiekkohullu kansa on päässyt nauttimaan niin kotimaisessa liigassa, maajoukkueessa kuin NHL-pelejä seuraamalla. SM-kulta, lukuisat arvokisamitalit Suomen paidassa, pitkälti yli tuhat NHL-peliä, NHL:n All Stars -otteluja, NHL-joukkueen kapteenius, SM-liigan tähdistökentällisen puolustaja, Maailman Cupin tähdistökentällisen puolustaja jne. Pelaajana hänen hienoin ominaisuutensa on ehkä kyky sopeutua pelin vaatimuksiin ja pelata omaa peliään oli kyse sitten Mestis-pelistä, Olympia- tai Stanley Cup -finaalista. Kimmoa osuvasti kuvaava lausahdus on valmentajalegenda Jortikan lanseeraama ”on hevosmiehiä ja sitten on HEVOSMIEHIÄ”!
Kimmo on tehnyt täysin ainutlaatuisen matkan kuopiolaiselle urheilijalle. Matka alkoi Presidentinkadulta Jukka-isän ja Marjukka-äidin ohjaamana ja kasvattamana. Kimmon hienous urheilijana on nimittäin kaikesta urheilullisesta menestyksestä huolimatta se millainen ihminen tästä kaukaloiden ballerinasta ja maailman metropoleissa kuin kala vedessä menevästä kosmopoliitista kasvoi. Kimmo on jakanut kokemuksiaan, ymmärrystä ja hyvää mieltä lähipiirilleen. Häneltä on aina riittänyt aikaa tutuille ja vähän tuntemattomillekin kysyjille sekä huomiota tarvitseville. Tästä hyvänä esimerkkinä Kime4Kids-hyväntekeväisyystoiminta, jonka Kimmo kokee sydämenasiakseen. Tästä pojasta kasvoi kaikkien tuntemieni jääkiekkoilijoiden, urheilijoiden ja ihmisten kunnioittama mies ja perheen isä. Jos Wayne Gretzkystä todettiin, että kertokaa, jos näette hänen tekevän virheen kaukalossa, niin Kimmosta voin todeta, että ne ihmiset joilla on pahaa sanottavaa tästä miehestä, niin ilmoittautukaa! Tämä lista jäisi varmasti kovin ohueksi.
Me suomalaiset toteamme usein itsestämme että olemme urheiluhullua kansaa. Mikä pitää näin suuressa kuvassa varmasti paikkansa. Mutta rohkenen väittää että olemme samalla vähän huonoja antamaan arvoa urheilu-uraansa lopetteleville urheilijoille huolimatta siitä millaisesta legendasta on kyse. Vasta vuosien kuluessa tykkäämme muistella urheilijoita ja heidän saavutuksiaan monta kertaa jo vähän värittynein mielikuvin, mutta vielä urheilevista tyydymme useasti vain toteamaan, että ihan hyvähän joku on, mutta ei kovin ihmeellinen kuitenkaan. Tässä tapauksessa on kyse ihmeellisestä!
Viime kesänä Kimmo sai ehkä urheilu-uransa kovimman diagnoosin, kun hänellä todettiin keuhkoveritulppa. Tapahtumasta alkoi pitkä taival kohti epävarmaa tulevaisuutta. Välittömän pelon hengenvaarasta hellittäessä oli ensituomio, että pelit on varmasti pelattu. Tämä oli kova isku urheilijalle, joka oli täysillä valmistautumassa viimeiseen kauteensa urheilu-urallaan. Asiantuntevien lääkäreiden avustamana alkushokin jälkeen tilanne alkoi selkeytymään Kimmolle ja luopumistyö peliuran suhteen alkoi. Kevättalvella Kimmon ollessa jo Philadelphiassa kävi aika nopeasti selväksi, että palo lopettaa ura pelaamalla on vahva ja mies on valmis kääntämään joka ainoan kiven ennen luovuttamista. Tässä vaiheessa muistan ajatelleeni, että siinä on taas huippu-urheilija tekemisen ytimessä ja aloin olla varma, että hän palaa kaukaloon. Loputtomien lääkärikäyntien, testien, ja Johanna-vaimon, muun perheen sekä lähipiirin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen oli edessä armoton kuntoutus. Lopulta paluu tapahtui 2.3. Chicago Blackhawksin paidassa. Nyt Kimmo hakee uralleen lopullista kruunua Chicagon paidassa Stanley Cup -finaaleissa.
Suomessa on ollut paljon keskustelua niin mediassa kuin kahvipöydissä Kimmon pelaamattomuudesta ja ihmisten huolesta sen suhteen tuleeko hänen nimensä Chicagon voittaessa päätymään Stanley Cup -pokaaliin. Vaikea on nähdä tilannetta, että voiton tullessa hänen nimensä ei komeilisi pokaalin kyljessä, niin suuri arvostus hänen uraansa kohtaan Pohjois-Amerikassa vallitsee. Tiedän, että Kimmon mahdollinen pelaamattomuus ei vähennä millään tavoin sitä suunnatonta arvostusta ja kunnioitusta mitä urheileva maailma häntä ja hänen uraansa kohtaan tuntee. Olen itse jäävi arvioimaan Chicagon peluutusta, mutta sen haluan todeta, että Kimmo Timonen on urheilija, jonka kanssa haluaisin mennä suuriin sotiin, kuten Stanley Cup -finaaleihin! Nautitaan näistä viimeisistä hetkistä tällä ainutlaatuisella uralla. Jos Kimmo nostaa kannun ylös finaalien jälkeen, sitten siviileissä tai pelivehkeissä, niin varmasti Suomessakin monen TV:n ääressä silmäkulmasta kyynel vierii silkasta ilosta ja arvostuksesta!
Kiitos tästä hienosta matkasta Kimmo!
Ystäväsi Tommi Miettinen
