Mikko Jokelalla lukee passissa syntymäkaupunkina Lappeenranta, mutta hän on kasvanut Savon sydämessä ja aloittanut pelaamaan jääkiekkoa KalPassa. Jokela oli voittamassa KalPa-historian ensimmäistä kultaa, C-juniorien Suomen mestaruutta keväällä 1996.

Ikäluokkansa suurlahjakkuuksiin lukeutunut Jokela lähti 17-vuotiaana Helsinkiin, mutta peliaika HIFKin mestaruuskauden tähtisikermässä jäi vielä vähiin ja seuraavan kauden alussa nuori mies palasi Kuopioon. Kausi päättyi KalPan I divisioonaan putoamiseen ja nuoren puolustajan oli lähdettävä hakemaan riittävän kovia otteluita maailmalta.

15 vuotta myöhemmin komean uran tehnyt ”Leksa” palaa maailmalta kotiin ja tuo KalPan takalinjoille ja pukukoppiin muun muassa yli 200 AHL-ottelun, lähes 600 Liiga-ottelun, 20 A-maaottelun ja MM-pronssin verran kokemusta ja johtajuutta. Rooliin kuuluu tuoda paitsi johtajuutta ja kovuutta puolustukseen, myös näyttää esimerkkiä päivittäisestä työnteosta ja jakaa kokemustaan joukkueen nuorille, jotka ovat saman ikäisiä kuin Jokela itse lähtiessään maailmalle.


Millä fiiliksillä palaat takaisin kotikaupunkiin?
 - Hyvillä fiiliksillä luonnollisesti, tosi hyvillä! Pitkään olin pois Kuopiosta, silloin tällöin tämä on käynyt mielessä, mutta ei ole osunut kohdalle. Nyt kaikki osui kohdalleen, KalPa oli ajoissa yhteydessä ja itsekin olin myös kiinnostunut palaamaan. Hienoa on tulla kotiin.

Miksi nyt?
 - Olen kotoisin Kuopiosta ja KalPan kasvatti, paluu on ollut mielessä ja ehdin olla pitkän aikaa pois Kuopiosta. Taisin olla 19 kun täältä lähdin ja olen ollut sen jälkeen ympäriinsä. Nyt hetki oli oikea. KalPalla on selkeä visio tulevaisuudesta, oli helppoa uskoa se ja sitoutua siihen. Täällä alkaa uusi aikakausi, hienoa olla mukana sitä rakentamassa.

Onko sinulla ennestään tuttuja nyky-KalPan joukkueessa?
 - Aika vähissä he ovat. Jukan [Voutilainen] kanssa ollaan pienestä asti pelattu yhdessä ja ollaan hyviä ystäviä. Vähän tunnen muita vielä, mutta äkkiä sitä oppii porukat tuntemaan kun pääsee mukaan. Esu [huoltaja Esko Rautamäki] taitaa olla ainoa joka on vielä mukana siitä joukkueesta mistä täältä lähdin pois.

Oletko seurannut KalPaa miten aktiivisesti kun olit pois Kuopiosta?
 - KalPassa pelasi paljon kavereita silloin kun joukkue pelasi Suomi-sarjassa, tuli seurattua paljon silloin, tosi tiiviisti. Sitten kun KalPa nousi ylös, pelasin jo itsekin SM-liigaa. Kyllä sitä kasvattajaseuran otteita on tullut aina seurattua. Aina on ollut kiva tulla pelaamaan kotikaupunkiin kun on sukulaisia ja tuttuja katsomossa.

Mitä olet mieltä päättyneestä kaudesta henkilökohtaisella tasolla?
 - Se oli muutamaan vuoteen paras kausi henkilökohtaisesti, pari kautta meni kun en päässyt omalle tasolle. Nyt oli taas jo parempaa, mukiin menevä kausi, omat hommat tuli hoidettua. Joukkueena se oli vaikea kausi, vuoristorataa ja loppui lyhyeen kuin kanan lento. Ei omat otteet lohduta kun kausi loppui noin kuin loppui, silloin ei omaa kautta enää oikein muista.

Mitä ajatuksia KalPa on sinussa vastustajana viime kausina herättänyt?
 - Täytyy sanoa, että KalPa on ollut erittäin vaikea vastustaja, olen pelannut sitten Jokereissa tai IFK:ssa, KalPa on ollut hirveän vaikea joukkue pelata vastaan. Etenkin vähän sen jälkeen kun KalPa oli palannut SM-liigaan, se pelitapa oli ihan uutta, ei kukaan osannut pelata oikein sitä vastaan. Sitä oli hieno katsoa, paljon vauhtia, kiekko liikkui, rohkeutta pitää kiekkoa. Sitä kun on tarkoitus tänne palauttaa, hienoa nähdä miten se lähtee taipumaan.


Raameja 185 cm / 95 kg ja kokemusta sekä asennetta vielä enemmän.


Mitä tuot KalPan joukkueeseen?
 - Kokemusta ja peruspelaamista. Olen yleispuolustaja, en tule tekemään 20-30 maalia kaudessa koskaan. Hoidan oman tontin, hoidan alivoimaa, pelaan omilla vahvuuksilla. Siksi minusta oltiin kiinnostuneita ja minut tänne haluttiin.

Joukkueessa tulee olemaan nuoria lupauksia, koetko rooliisi heidän auttamisen?
 - Varmasti pystyn neuvoja antamaan ja esimerkin kautta auttamaan paljonkin. Nuorilla pelaajilla on edessään aina paljon uutta ja opittavaa. Kokeneempana näyttää mielellään mitä ammattilaisena pelaaminen ja eläminen on.

Kun pelasit nuorena itse KalPan edustusjoukkueessa, oliko sinulla silloin ”oppi-isää”?
 - Tirkkosen Pekka oli sellainen, vaikka oli hyökkääjä. Pekka oli hyvä mentori, varsinkin kun KalPassa ei ollut silloin paljon kokeneita pelaajia. Nykyään sama tietämys ja toiminta näkyy toimivan hyvin Pekalla myös valmennuspuolella.

Oliko sinulla nuorempana esikuvaa KalPa-puolustajista?
 - Jari Järvinen oli kova suosikki. Asuttiin samalla alueella vielä, omat vanhemmat taisivat tietää Jarin, asuttiin kummatkin Julkulassa. ”Börje” oli KalPasta suurin idoli.

Mitä uskallat luvata kotiyleisölle?
 - Lupaa en mitään, mutta toivottavasti kotiyleisö löytää takaisin hallille kun viime kaudella yleisömäärät täällä putosivat kovasti. Syy siihen, että yleisö löytää takaisin hallille, täytyy tulla meistä joukkueesta. Uskon, että ensi kausi on meiltä sitä luokkaa, että yleisö takaisin hallille kyllä löytää.

Valitsit numeroksesi KalPassa numeron 26. Miksi tämä numero?
 - Numero 27 on Kuopiossa katossa ja en löytänyt Rinteen Joukin puhelinnumeroa, että olisin voinut soittaa ja kysyä käyttölupaa… Se on selvää, että sillä numerolla ei täällä pelata, niin otin sitten yhden sitä pienemmän numeron.


Mikko Jokela #26 palaa KalPa-paitaan. Tervetuloa kotiin, ”Leksa”!