Uudet kilpisoturit esittelyssä, osa 6: Jukka Voutilainen

Uudet kilpisoturit esittelyssä, osa 6:
Jukka Voutilainen

(Haastattelu tehty 31.5.2012)



KalPa saa todellisen huippuvahvistuksen, kun Kuopiosta lähtöisin oleva Jukka Voutilainen, 32, tekee paluun kasvattiseuraansa. Taitavana ja monipuolisena laitahyökkääjänä pidetty Voutilainen voi pelata myös keskushyökkääjänä, ja miehen kanssa tehtiin 4-vuotinen sopimus. Voutilainen on pelannut urallaan SM-liigaa Jokereissa ja HPK:ssa ja voittanut kummassakin joukkueessa SM-kultaa (2002 ja 2006). Edelliset kuusi kautta Voutilainen kiekkoili Ruotsin Elitserienissä HV71 joukkueessa ja voitti sielläkin mestaruuden kahdesti (2008 ja 2010).

1. Millaisin mielin teet paluun kasvattiseuraasi KalPaan?
- Nyt on erittäin mielenkiintoinen ajankohta tulla Kuopioon takaisin. Tilanne täällä on kaikin puolin aivan erilainen kuin niihin aikoihin, jolloin pelasin vielä itse junioreissa eikä KalPan joukkue ollut edes SM-liigassa. Paljon täällä on tehty hyvää työtä viimeisten vuosien aikana ja nyt tänne on saatu paljon hyviä pelaajia, uskottavuutta ja muutenkin joukkue, joka oikeasti taistelee voitosta. Menestymään tänne on ilman muuta kuitenkin tultu.

2. Aiotko pelata lopun urasi nyt Kuopiossa, vai riittääkö sinulla edelleen haluja lähteä ulkomaille?
- Lähtökohtaisesti pelaan seuraavat neljä kautta nyt täällä. Toki sopimukseeni tehtiin ihan tarkoituksella ulkomaanpykälä siltä varalta, että minulla on johonkin vielä halutessani mahdollisuus lähteä pelaamaan, jos sellainen tilanne tulee eteen. Aika näyttää sitten, mitä tapahtuu. Sanotaanko niin, ettei ulkomaille lähteminen ole poissuljettu vaihtoehto, mutta se, että mikä sarja tai joukkue, olisi sitten mietittävä ainakin todella tarkasti. Se on varmaa, että ainakaan Ruotsiin en enää aio palata. Kuusi vuotta siellä oli mielestäni kuitenkin ihan riittävästi.

3. Millä tavalla Kuopio on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
- On täällä jonkin verran tietysti samaa, mutta kyllä koko kaupunki on silti muuttunut todella paljon. Paikka on kasvanut merkittävästi, sillä tänne on tullut paljon kaikenlaisia uusia kauppakeskuksia ja rakennuksia. Kaupungilla on yleisesti ottaen selvästi enemmän erilaisia tekemismahdollisuuksia tarjolla ja siellä liikkuu nykyään enemmän ihmisiä. Sanoisin, että Kuopio on nyt ehdottomasti kivempi paikka kaikin puolin kuin silloin aikaisemmin.

4. Miltä tulevan kauden KalPa vaikuttaa? Mitä lisäarvoa tuot joukkueeseen?
- Kyllä kaikesta tekemisestä pystyy aistimaan, että täällä joukkueella on korkeat tavoitteet ja täällä halutaan voittaa mestaruus. Menestymisen takia tätä hommaa kuitenkin tehdään. Kovin pitkään en ole ehtinyt täällä vielä olla, mutta ilman muuta se on todella tärkeää, jos sekä joukkueessa että koko organisaatiossa on hyvä yhteishenki päällä, sillä kaikkien tekemiset vaikuttavat kuitenkin kaikkeen. Joukkueessa on kokonaisuutena laadukas ja monipuolinen pelaajamateriaali, josta löytyy runsaasti kiekollista taitoa ja nopeutta. Itse pyrin tuomaan tietysti hyökkäyspeliin maalintekotaitoa, hyvää liikettä ja kovaa taistelutahtoa ja olemaan siten esimerkkinä muille. Uskon myös kokemuksestani olevan hyötyä, sillä olen tottunut pelaamaan kovia pelejä ennenkin ja tiedän, mitä se voittaminen vaatii.

5. Tunsitko joukkueesta joitakin pelaajia jo aiemmin?
- Muutamia noita vanhempia kavereita tunsin ennalta, esimerkiksi Kalle Kerman ja Jussi Timonen olivat täällä aikanaan samassa juniorijoukkueessa, ja Jukka Hentusen kanssa pelasimme yhden kauden Jokereissa. Olen tässä kuitenkin ollut nyt niin pitkään pois Suomen kuvioista, etten näistä nuoremmista kavereista tiennyt etukäteen käytännössä juuri mitään. Oikeastaan tämä on minulle vain hyvä ja mielenkiintoinen lähtökohta, että täällä on nyt niin paljon uutta.

6. Millaisia tavoitteita sinulla on tulevalle kaudelle?
- En ole ikinä halunnut asettaa mitään numeraalisia tavoitteita, että pitäisi tehdä kauden aikana joku tietty määrä maaleja tai pisteitä, sillä se on mielestäni ihan turhaa. Mielestäni tärkeintä on keskittyä siihen itse jokapäiväiseen tekemiseen kunnolla. Tavoitteeni on pystyä pelaamaan hyvätasoista jääkiekkoa joka ottelussa ja auttaa joukkuettamme voittamaan mahdollisimman paljon pelejä. Sitä kautta ne onnistumiset sitten tulevat, kun perustyö tehdään kunnolla. Mestaruutta täältä lähden ilman muuta hakemaan, siitä ei ole kahta sanaa.

7. Millaisia muistoja sinulle jäi kuudesta kaudesta Ruotsissa? Puhutko täydellistä ruotsia?
- Ruotsin liigassa pelaaminen oli kaikin puolin erittäin antoisa ja opettavainen kokemus. Sain pelata hyvässä joukkueessa, ja organisaatiossa hoidettiin muutenkin kaikki asiat todella hyvin. Voitimme kahdesti mestaruuden, pääsin siellä kehittymään pelaajana todella paljon ja sain muutenkin elämänkokemusta. Viihdyin todella hyvin, ja sen lisäksi että siellä oli muita suomalaisia, sain noiden vuosien aikana sieltä muutenkin paljon hyviä ystäviä. Tietysti myös kielitaitoni parani huomattavasti. Siitä en tiedä, kuinka täydellisesti ruotsia nyt välttämättä puhun, mutta ainakin sen verran osaan, että pystyn hoitamaan ruotsiksi kaikki asiani ilman ongelmia.

8. Millä tavoin SM-liigan ja Elitserienin pelityyli ja kannatuskulttuuri eroavat toisistaan?
- Molemmissa on eroavaisuuksia jonkin verran. Ruotsalainen pelaaja on keskimäärin hieman taitavampi kuin suomalainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että hyökkäyspäässä uskalletaan hakea rohkeampia ratkaisuja. Suomessa kaukalot ovat pienempiä ja peli jonkin verran fyysisempää. Ruotsissa suurimmalla osalla joukkueista on todella hyvä ja sitoutunut kiekkoyleisö, joka jaksaa kannustaa omiaan silloinkin, kun joukkue pelaa huonosti. Kannattaminen on siellä sikäli hyvin fanaattista, että eri joukkueiden fanit oikeasti vihaavat toisiaan. Onhan se tietysti aina hieno asia nähdä, missä tahansa maassa, kuinka paljon jokin joukkue voi ihmisille merkitä. KalPan kotiyleisön edessä en tietenkään vielä ole päässyt pelaamaan, mutta todella paljon hyvää minulle on Kuopion kannatuskulttuurista kuitenkin kerrottu.

9. Millaisia ohjeita antaisit joukkueen nuorille pelaajille?
- En ole oikeastaan ikinä ollut mikään sellainen pelaaja, joka haluaisi olla tuolla pukukopissa ihan hirveästi koko ajan pitämässä meteliä. Annan yleensä muiden poikien olla äänessä enemmän, ja olen aina halunnut itse keskittyä puhumisen sijaan enemmänkin siihen, että teen kaikki asiat alusta loppuun siellä kentällä mahdollisimman hyvin. Olipa kyseessä sitten peli tai vaikka ihan normaali punttitreeni, haluan tehdä kaikki asiat aina niin huolellisesti kuin pystyn ja näyttää mieluummin sillä kokonaisvaltaisella tekemiselläni sitten esimerkkiä niille nuoremmille pelaajille. Parhaani mukaan tietysti myös haluan kannustaa muita ja antaa oman panokseni sille, että joukkueessa olisi paras mahdollinen ilmapiiri.

10. Minkä ikäisenä olet aloittanut jääkiekon? Oliko ammattikiekkoilijan ura haaveenasi lapsesta saakka?
- Taisin olla noin viiden vuoden ikäinen kun rupesin pelaamaan. Missään tapauksessa en aloittanut jääkiekkoa sillä asenteella, että siitä mitään ammattia välttämättä tulisi. Nuorena halusin oikeastaan pelata pikemminkin vain siksi, että jääkiekon pelaaminen oli minusta yksinkertaisesti vain niin kivaa ja minulla oli aito intohimo tähän lajiin. Harrastin toki myös yleisurheilua pikkupoikana ja tykkäsin heittää etenkin keihästä, ja lisäksi pelasin pesäpalloa. Oikeastaan vasta siinä juniorivuosien jälkeen, kun siirryin pelaamaan Jokereihin (2000) ja toivuin sen kauden aikana yhdestä loukkaantumisesta sen verran hyvin, että pystyin sen jälkeen pelaamaan liigatasolla, aloin vasta tajuta asioita. Siinä vaiheessa ymmärsin, että minulla ihan oikeasti on mahdollisuus saada tehdä tätä työkseni, jos vain muistan jatkossa treenata tosissani. Nuorempana en kuitenkaan suhtautunut tähän hommaan läheskään yhtä vakavalla mielellä.

11. Seuraatko jääkiekkoa paljon vapaa-ajallasi?
- Myönnän, että kyllä minä aina olen seurannut kohtuullisen tiiviisti mitä jääkiekkomaailmassa tapahtuu, sekä NHL:ssä, Suomessa että muualla Euroopassa. Ruotsissa ollessani seurasin melko paljon SM-liigaa, ja vastaavasti tulen varmasti jatkossa seuraamaan, mitä Ruotsissa tapahtuu, sillä sinne jäi kuitenkin paljon hyviä ystäviä ja tuttuja pelaamaan. Tykkään seurata urheilua oikeastaan muutenkin hyvin monipuolisesti.

12. Onko uran jälkeiset suunnitelmasi vielä selvillä? Voisitko kuvitella itsesi valmentajana?
- Joitakin vaihtoehtoja minulla on käynyt mielessä, mutta mitään tiettyä päätöstä en ole vielä tehnyt. Ainakin tämä neljä vuotta olisi tarkoitus vielä pelata ja katsoa tulevaisuutta sitten rauhassa, kun lopettaminen rupeaa olemaan lähempänä. Urheilun parissa haluan varmasti tehdä töitä uran jälkeenkin, mutta sen, mikä se toimenkuva sitten tarkemmin olisi, uskon selviävän sitten kyllä ajallaan. Valmentajatyyppinä en itseäni kuitenkaan osaa nähdä. Ehkä korkeintaan jollain junioritasolla, mutta liigavalmentajana en missään tapauksessa.

13. Mikä on Kuopion paras ravintola?
- Tänne on tullut vuosien aikana paljon uusia ravintoloita, enkä läheskään kaikkia paikkoja ole päässyt ikinä edes näkemään. Tässä hiljattain tuli kuitenkin käytyä sen nimisessä ruokaravintolassa syömässä kuin OS, ja siellä oli todella hyvät ruoat ja mukava tunnelma, joten sanotaan tähän kohtaan nyt vaikka sitten se.

14. Mistä tulee lempinimi ”Velho”?
- Tätä minulta ei ole aikaisemmin oikeastaan missään edes kysytty, mutta hyvä että tulee tämäkin nyt esille. KuPSissa pelasi aikanaan legendaarinen jalkapallovalmentaja nimeltä Keijo ”Velho” Voutilainen. Joskus nuorena poikana olin sitten Juha Lindin kanssa samalla jääkiekkoleirillä, tai oikeastaan kyseessä oli ensimmäinen maajoukkueturnaukseni, ja Juha tuon nimen takana alun perin oli. Huumorimielellä hän sen nimen heitti, ja kai se jollain tavalla liittyi sitten pelityyliini ja olemukseeni, enkä pidä sitä millään tavalla pahana lempinimenä. 2000-luvun alkupuolella tuo olikin jo ihan vakiintunut nimi tiettyjen tyyppien keskuudessa. Ruotsalaisille ei kuitenkaan pystynyt samalla tavalla selittämään tuon koko jutun taustoja, joten siellä olin siksi ihan vain Jukka. Läheisille ihmisille olen yleensä ”Juki”, ja Suomessa monet pelikaverit ovat kutsuneet minua nimellä ”Vode”. Kai rakkaalla lapsella sitten on monta nimeä, ja kyllä tuota ”Velhoa” edelleenkin aina välillä kuulee.