(Haastattelu tehty 28.05.2012)



Ilpo Kauhanen, 38, liittyy kaudella 2012-13 KalPan edustusjoukkueen valmennusvahvuuteen. Kauhanen ottaa JYPiin palanneen Ari-Pekka Siekkisen paikan ja toimii KalPan maalivahtivalmentajana ja joukkueenjohtajana. Kauhanen pelasi oman aktiiviuransa aikana SM-liigaa Tapparassa (1994-98) ja vietti tämän jälkeiset pelivuotensa Saksan joukkueissa (1998-2010). Valmentamisen Kauhanen aloitti viime kaudella KalPan A-nuorissa.

1. Millaisin mielin lähdet valmentamaan KalPan edustusjoukkuetta?
- Todella hyvin ja luottavaisin mielin lähden hommaan mukaan. Aluksi luulin olevani vielä ensi kaudellakin A-nuorten mukana, mutta sitten ”Kenkä” (Ari-Pekka Siekkinen) lähti yllättäen kesken sopimuskauden takaisin Jyväskylään ja minulle soitettiin, että haluanko tulla hänen paikalleen. Eipä siinä tarvinnut paljoa miettiä, ja muutenkin on hienoa olla taas Kuopiossa ja KalPassa, on tämä kuitenkin kotikaupunkini ja täällä minä olen nuorena myös pelannut.

2. Millainen kokemus viime kausi oli KalPan A-nuorten valmentajana?
- Hyvä ja opettavainen kausi se oli kaikin puolin. Runkosarjassa ylsimme kuudenneksi ja pääsimme lopulta pronssipeliin, jossa kuitenkin hävisimme. Käytännössä tein hommia ainoastaan maalivahtien kanssa. Kiviahon Henri tuli erittäin tutuksi, sillä hän pelasi koko viime kauden vielä junioreissa, vaikka edustusjoukkueen rinkiin nimellisesti kuuluikin. Kokonaisuutena kaudesta jäi kuitenkin todella positiivinen fiilis, sillä joukkueessa oli paljon lahjakkaita pelaajia ja hyvä tekemisen meininki.

3. Millaiset muistot sinulla on omista pelivuosistasi Saksassa (1998-2010)?
- Todella hyvät muistot minulle jäi Saksasta. Tuli siellä tosiaan vietettyä se 12 kautta, ensin pari vuotta toiseksi korkeimmalla tasolla ja loppuaika pääsarjassa DEL-liigassa. Vaikka Seppo Räty taisi joskus todeta, että ”Saksa on paska maa”, niin kyllä minä ainakin viihdyin todella hyvin. Totta kai aina joskus tuli ihmeteltyä, että joitakin asioita hoidettiin aika kummallisella tavalla, mutta ehkäpä tämä selittyy kulttuurieroilla. Seitsemän vuotta siellä oltuani hankin myös Saksan kansalaisuuden, minkä jälkeen minua ei laskettu enää ulkomaalaiseksi, ja asiat sujuivat yleisesti ottaenkin paljon helpommin. Saksan liigalla ei välttämättä ole kovin suurta arvostusta Suomessa, mutta hyvätasoinen sarja se on. Ehkä pelaajat ovat keskimäärin vähän vanhempia kuin monessa muussa liigassa ja pelaavat siellä uransa loppupuoliskon vuosia, mutta paljon hyviä pelaajia siellä kuitenkin on.

4. Onko valmentajan ura ollut aina haaveesi, vai päädyitkö valmentajaksi sattumalta?
- Kyllä valmentaminen on aina ollut mielessäni ainakin yhtenä vaihtoehtona uran jälkeen, joten siinä mielessä ei voi sanoa, että olisin täällä mitenkään aivan sattumalta. Alussa mielessäni oli tietysti lähinnä maltillinen ajatus, että jonain päivänä olisi hienoa päästä valmentamaan SM-liigatasolla. Valmentaminen vaatii kuitenkin paljon työtä, joten se, että siirto aikuisten sarjaan sitten tulikin näin nopeasti jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen, oli minulle ehdottomasti yllätys.

5. Mitkä ovat suurimmat erot juniori- ja liigajoukkueen valmentamisen välillä?
- Kyllähän siinä eroa on, se on päivänselvä asia. SM-liigassa vaatimukset ja paineet ovat tietysti kovemmat ja toiminta on kaikin puolin ammattimaisempaa. Pelaajat ovat oikeita ammattiurheilijoita, jotka kyllä tietävät tarkkaan mitä milloinkin tekevät. Ei aikuisia miehiä tarvitse enää käskeä hallille venyttelemään yhdessä, vaan luotamme ihan täysin siihen, että jokainen pelaaja itse tuntee oman kroppansa ja tietää millainen lihashuolto sopii itselleen parhaiten. Ei juniorivalmennus kuitenkaan mitään leikkiä ole, vaan kyllä nuorten joukkueissakin on paljon vastuuntuntoisia, erittäin sitoutuneita ja motivoituneita pelaajia, jotka haluavat kehittyä mahdollisimman paljon ja kuuntelevat ohjeita hyvin tarkasti.

6. Millä tavalla SM-liiga on mielestäsi muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana? Mitä vaatimuksia nykypäivän pelityyli asettaa maalivahdeille?
- Ilman muuta liiga on muuttunut paljonkin, sitä ei käy kieltäminen. Pelaajat ovat nopeampia, vahvempia ja tietyllä tavalla mielestäni myös taitavampia. Peli on nykyään myös aggressiivisempaa kuin ennen. Myös mailat ovat kehittyneet ja uudet komposiittimailat mahdollistavat sen, että laukaukset ovat kovempia. Lisäksi joukkueen puolustuspeli on selkeästi tiiviimpää kuin takavuosina, ja maalin edessä on jatkuvasti pelaajia tekemässä maskia, mikä tekee maalivahdin työskentelystä vaikeampaa, kun laukauksia ei aina meinaa nähdä lainkaan. Maalivahdeille on erittäin tärkeää pystyä hallitsemaan mahdollisimman hyvin jo hyökkäystilanteen ensimmäinen laukaus, joko nappaamaan kiekko kiinni tai ohjaamaan veto kaukalon kulmiin, jotta vastustajan pelaajat eivät pääsisi iskemään paluukiekoista maaleja.

7. Miten kuvailet KalPan valmennustiimin työnjakoa ja omaa rooliasi joukkueenjohtajana?
- Valmennuksellisesti minä vastaan ainoastaan maalivahtien kanssa työskentelystä, ja ”Tumppi” (päävalmentaja Tuomas Tuokkola) ja ”Papu” (Jari Laukkanen) kenttäpelaajista. Tietysti saan aina esittää näkemykseni maalivahtien päivän kunnosta, mutta Tuokkola tekee aina ne lopulliset valinnat siitä, ketkä missäkin ottelussa pelaavat. Joukkueenjohtajana minun vastuullani on esimerkitsi varata joukkueelle hotellihuoneet kaikille pelimatkoille ja välittää median haastattelupyynnöt pelaajille. Tehtäviini kuuluu toisaalta organisoida myös, ettei ketään tiettyä pelaajaa kuormiteta haastatteluiden ja muiden velvollisuuksien suhteen liikaa, vaan edustustehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman järkevästi.

8. Millaisena lähtökohtana näet faktan, että koko valmennuskolmikko on melko nuori?
- Tietysti kokemuksesta on valmennuksessa aina hyötyä, mutta en näe kokemattomuuttamme minkäänlaisena ongelmana. Päinvastoin olemme kaikki erittäin kunnianhimoisia valmentajia ja haluamme menestyä. Tuokkola vei KalPan kuitenkin heti tulokaskaudellaan runkosarjan voittoon ja piste-ennätykseen ja osoitti tällä suorituksella olevansa nuoresta iästään huolimatta aivan loistava valmentaja. Viime kauden loppua ei enää muistella, vaan meillä kaikilla on katseet nyt tiiviisti tulevassa, ja nälkää ensi kaudelle kyllä riittää varmasti.

9. Millaisena näet KalPan joukkueen vahvuudet ja menestysmahdollisuudet?
- Pelillisiä vahvuuksia minun on ehkä vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida, kun emme ole tämän joukkueen kanssa olleet vielä jäällä. Kaikesta muusta tekemisestä voin kuitenkin aistia, että meillä on erittäin tiivis ja hyvähenkinen ryhmä kasassa, joka todella haluaa tulevalla kaudella menestyä. Mestaruutta lähdemme ilman muuta hakemaan, eikä joukkueessa edes puhuta ääneen mistään muunlaisista tavoitteista.

10. Millaiset tavoitteet olet asettanut itsellesi tulevalle kaudelle?
- Totta kai olen tässä tehtävässä vielä kokematon, joten itseni kehittäminen valmentajana kaikin puolin on minulle toinen sellainen hyvä henkilökohtainen tavoite joukkueen menestymisen ohella. Tässä on erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kausi edessä monellakin tavalla.

11. Millä tavalla joukkue valmistautuu uuteen kauteen?
- Kesällä treenaamme monipuolisesti, ja esimerkiksi spinning ja kahvakuula kuuluvat mukaan harjoitusohjelmaan. Panostamme aika paljon voimakestävyyteen ja liikkuvuuteen. Yhteensä joukkueella on kahdeksan treeniä viikossa, kolmena päivänä harjoittelemme kahdesti ja kahtena päivänä kerran. Tässä vaiheessa on tärkeää, että joukkue saa viettää paljon aikaa yhdessä ja hitsautua hyvissä ajoin yhteen.

12. Miten kuvailet KalPan maalivahtikolmikkoa Mikko Koskinen - Juha Toivonen - Henri Kiviaho?
- Koskinen ja Kiviaho ovat oikeastaan aika samantyylisiä maalivahteja. Molemmat ovat pitkiä ja peittäviä ja torjuvat perhostyylillä erittäin hyvin. On muistettava, että Koskinen on kuitenkin vasta 24-vuotias eli maalivahdiksi nuori, joten hänellä on vielä paljon aikaa tehdä menestyksekäs ura. Mikon lähtökohdat eivät välttämättä olleet Kuopioon tullessaan parhaat mahdolliset, sillä muutaman viime kauden aikana Pohjois-Amerikassa ollessaan hänen olisi ollut hyvä päästä pelaamaan enemmän. Kiviaho on niin ikään erittäin lahjakas maalivahti, jolla voi olla edessään vielä todella hieno ura. Toivonen puolestaan on pienikokoisempi maalivahti, joka pystyy kuitenkin nopeudellaan ja aggressiivisella torjuntatyylillään kompensoimaan pituutensa puutetta. Lähtökohtaisesti Koskinen on toki ykkösvahti, mutta ilman muuta annamme kaikille maalivahdeille tasapuolisen mahdollisuuden näyttää taitonsa. Päivän kunto ratkaisee sen, kuka missäkin ottelussa pelaa.

13. Keiltä pelaajilta erityisesti odotat onnistumisia tai mahdollista läpimurtoa?
- Voutilaisen Jukan kaltaisen pelaajan saaminen Kuopioon on mielestäni tietysti hieno asia. Hän on todella monipuolinen ja taitava pelaaja, joka näyttää muille esimerkkiä ja jolta voi odottaa tehopisteitä. Joukkueessamme on kuitenkin paljon leveyttä, joten jos kauden aikana tulee loukkaantumisia, meillä kyllä riittää laadukkaita pelaajia, joita voi sinne kentälle laittaa. Joukkueessa on paljon nuoria potentiaalisia pelaajia, joista oikeastaan kuka tahansa voi nousta esiin ja kehittyä uudelle tasolle vastuunkantajaksi.

14. Mikä maalivahtivalmennuksessa on haastavinta?
- Maalivahtivalmennuksessa korostuu ennen kaikkea se vaatimus, että valmentajalle on erittäin tärkeää oikeasti tuntea ne maalivahdit, joiden kanssa tehdään töitä. Se on tavallaan erilaista kuin koko joukkueen valmentaminen, sillä kahdenkymmenen kenttäpelaajan kanssa ei kuitenkaan tule jokaisen kanssa vietettyä yhtä paljoa kahdenkeskistä aikaa kuin maalivahdin.

15. Millainen on mielestäsi luottamuksellinen valmentaja–maalivahti-suhde?
- Avoimuus puolin ja toisin on erittäin tärkeää. Valmentajan on osattava kuunnella maalivahdin tuntemuksia ja maalivahdin on puolestaan osattava kuunnella mitä valmentajalla on sanottavana. Tietysti on osattava käsitellä maalivahteja erilaisina yksilöinä, mutta kaikki palaute ja negatiiviset asiat on kuitenkin pystyttävä käymään asiallisesti yhdessä läpi, ja sitten suunnataan katseet taas eteenpäin. Se ei palvele ketään, jos asioista ei pystytä puhumaan ja ne jäävät vaivaamaan mieltä. Siksi on tärkeää pystyä olemaan puolin ja toisin rehellinen.

16. Miten arvioit omia vahvuuksiasi ja kehityskohteitasi valmentajana?
- Hyvänä puolenani pidän sitä, etten ole mikään räyhääjä ollut ikinä. Päinvastoin olen oikeastaan aina ollut sellainen, joka mielellään puhuu asioista suoraan, mutta myös vastavuoroisesti kuuntelee ja ymmärtää muita. Kehityskohteita puolestaan löytyy sitten varmasti ihan joka osa-alueelta, ja ehdottomasti pyrinkin tasaisesti ottamaan oppia vähän kaikesta mitä eteen tulee.

17. Ovatko maalivahdit niin yksilöurheilijoita kuin sanotaan?
- Sanotaanhan heistä kaikenlaista, että ovat erikoisia, hulluja ja vaikka mitä. Ei, kyllä he fiksuja kavereita ovat, ja itse asiassa sanoisin maalivahtien olevan ennen kaikkea psyykkisesti keskimääräistä vahvempia urheilijoita. He ovat sikäli yksilöurheilijoita joukkueessa, että heillä on monesti kovemmat henkilökohtaiset paineet kuin kenttäpelaajilla. Jos joukkue häviää ja vastustaja tekee paljon maaleja, on maalivahti yleensä se, jota osoitetaan sormella ensimmäisenä. Mitä peleihin valmistautumiseen tulee, toiset maalivahdit tykkäävät olla ja keskittyä enemmän omissa oloissaan, kun taas toiset viihtyvät muiden seurassa mieluummin. Toisaalta ihan kaikilla pelaajilla on tietyt omat tyylinsä valmistautua, olipa kyseessä hyökkääjä tai maalivahti, joten liikaa en yleistäisi mitään tiettyjä asioita.

18. Kuinka paljon seuraat jääkiekkoa työn ulkopuolella?
- Kun itse kaksi vuotta sitten lopetin pelaamisen, en seurannut jääkiekkoa millään tavalla käytännössä lainkaan koko seuraavan kauden aikana. Vasta viime kaudella, kun aloitin valmentamisen, rupesin taas seuraamaan. Nuorempana Suomessa ollessani seurasin paljonkin SM-liigaa, mutta sitten mitä pidempään olin Saksassa, monet vanhat tutut lopettivat pelaamisen ja Suomen tulosten seuraaminen jäi vähemmälle. Saksan ja Euroopan tuloksia seurasin tuolloin enemmän, mutta nyt kun olen taas Suomessa, on huomioni taas enemmän siinä, mitä täällä tapahtuu. Varmasti KalPan kanssa meneekin sen verran paljon aikaa, ettei siinä hirveästi edes ehdi katsella muualle.

19. Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?
- Perheen kanssa tulee tietysti vietettyä jonkin verran aikaa. Minulla on kaksi poikaa, 10- ja 8-vuotiaat. Kodin ja työn ulkopuolella sitten aina, kun vain on aikaa, lähden mielelläni lintumetsälle. Metsästys ja kalastus ovat olleet minulle aina sellaisia tärkeitä harrastuksia. Oikeastaan perustin Suomeen palattuani myös erätoimintaan liittyvän oman yrityksen, jonka ideana on järjestää lähinnä Saksasta Suomeen ja Suomesta Saksaan saapuville asiakasryhmille erämatkoja. Käytännössä tämän yritystoiminnan täysipainoinen harjoittaminen samanaikaisesti valmennuksen kanssa on mahdotonta, mutta jos aikataulu sallii, pyrin tätäkin tekemään tässä ohella edes vähän.

20. Kuinka kuopiolaisena itseäsi pidät?
- Siinä mielessä minun on tietysti paha sanoa olevani täysin kuopiolainen, että olin täältä kuitenkin niin monta vuotta pois. Saksassa asumieni vuosien aikana kävin Kuopiossa käytännössä ainoastaan kesällä. Lapsuuteni jälkeen kaupunki on kyllä todella paljon muuttunut, paljon on tullut uusia taloja, teitä ja muuta uutta. Toisaalta vaikkapa Männistö, jossa itse aikanaan kasvoin, tuntuu nyt jotenkin paljon pienemmältä kuin ollessani itse lapsi.