Mestarit 2004-2005 - haastattelussa Pasi Kuivalainen

Lauantain 14.11. KalPa-Blues on seuran 86-vuotisottelu. Paikalle saapuu erittäin hyvällä osanottoprosentilla myös kauden 2004-2005 edustusjoukkue, joka nosti KalPan takaisin SM-liigaan. Joukkue esitellään yleisölle jäällä 1. erätauolla ja joukkue jatkaa iltaa ottelun jälkeen KalPan virallisilla jälkipeleillä ravintola Amarillossa. 

Pasi Kuivalainen palasi maailmalta Kuopioon keväällä 2003, tavoitteena nostaa kasvattajaseura takaisin SM-liigaan. Hän oli nuoren joukkueen tärkeimpiä johtajia kopissa päivittäisellä työnteolla ja nöyryydellä sekä kaukalossa rauhallisuudella ja varmuudella. Nousukauden tilastot olivat silkkaa timanttia: ensin runkosarjassa 94,2 % ja 1,62 sekä valinta tähdistökentälliseen ja pudotuspeleissä vielä kovemmat näytöt lukemilla 95,4 % ja 1,09 - ja kolmessa finaalissa ei yhtään päästettyä maalia! Lisäksi mies paiskoi läpi kauden keväästä runkosarjan lopulle asti töitä seuran toimistolla markkinointipäällikkönä.

Seuraavassa "Niiralan montun ihmemiehen" haastattelu, olkaa hyvä.

Mikä ovat ensimmäisiä mieleen tulevia ajatuksiasi tuosta kaudesta?
 - Koko kausi meni nappiin. Kesällä tuli lopullinen varmistus, että Mestiksen voittamalla voi nousta SM-liigaan ja siitä lähtien kaikki joukkueessa tiesivät, että meidän täytyy voittaa mestaruus. Joukkue oli hirvittävän sitoutunut heti alusta lähtien. Joukkue onnistui todella hyvin keskittymään päivittäiseen työntekoon peli kerrallaan, keskittyminen ei herpaantunut missään vaiheessa kautta. Jos vertaa meitä Sportin ja KooKoon viimeiseen Mestis-kauteen, me kestettiin kaikki paineet loppuun asti ja noustiin voittajina. Siitä kuuluu iso kunnia valmennukselle.

Joukkueen ympärillä taisi pyöriä koko kauden Mestiksessä ennennäkemättömän iso show?
 - Positiivisia häiriötekijöitä oli paljon. NHL-miehiä pamahti koppiin, mediaa pyöri ympärillä paljon ja mediahuomiota riitti enemmän kuin monella SM-liigaseuralla, kotona yleisömäärät kasvoivat paljon ja vieraissa vedettiin katsomoihin koko ajan ennätysyleisöjä. Ja koko ajan kopissa oli todella paljon nuoria miehiä, joille kaikki tuo oli uutta, mutta hienosti päät kestivät.

Mitä oli taustalla kun mitkään häiriötekijät eivät vaikuttaneet joukkueeseen?
 - Mestiksessä organisaatio toimi meillä jo aika lähellä SM-liigatasoa. Treenattiin kahdesti päivässä ja meillä oli päätoimiset valmennus ja huolto. Valmennus piti korkeaa vaatimustasoa, sitoutuminen oli ihan parhaasta päästä missä olen saanut olla mukana ja kaikki neljä kenttää hyväksyivät roolinsa. 


"Paffa" kuvattuna ennen kauden alkua 2004.

Kun paineet olivat kovimmillaan, joukkue oli parhaimmillaan?
 - 9-0 kun on tilastot pudotuspeleistä, ei paljon jää epäselvää mikä oli paras joukkue. Pudotuspelit ja koko kausi meni kuin elokuvissa.

Lopetit urasi ainutlaatuisesti, kolme peräkkäistä nollapeliä finaaleissa. Mitä noista on jäänyt mieleen?
 - Ei niitä pelien aikana ajatellut, peli kerrallaan kohti seuraavaa peliä. Sitten kun kaikki oli ohi, tajusin että kolme nollapeliä finaaleissa on jonkin sortin palloiluhistoriaa. En tiedä löytyykö vastaavaa muualta. Se oli mukava kruunu uran lopuksi, sain poistua kaukaloista näin. Kokonaisuus oli itselle kuitenkin suurempi juttu, Samin ja Kimen kanssa kun lähdettiin 2002 omistajiksi, saatiin olla kolme vuotta myöhemmin itse nostamassa kasvattajaseura takaisin SM-liigaan. Samille ja Kimelle iso kiitos, he olisivat voineet pelata silloin isolla tilipussilla missä vain Euroopan suurseurassa, ja valitsivat pelata ilmaiseksi KalPassa.

Oletko miettinyt, että entä jos koppi ei olisikaan tarttunut finaaleissa joita koko kiekko-Suomi seurasi?
 - Joskus jälkikäteen mietin, että kuinka hulluun asemaan olin itseni ajanut kaksoisroolilla. Jos maalivahti Kuivalainen olisi finaaleissa epäonnistunut, mitähän markkinointipäällikkö Kuivalainen olisi kumppaneille selitellyt? 

Sinulla on SM-liigan maalivahdeista kaikkien aikojen eniten voittoja ja otteluita, omistat myös SM-liigan teräsmiesennätyksen sekä olympiapronssin ja MM-hopean. Mitä pidät urasi huippuhetkenä?
 - Vaikka olin pelannut 14 kautta SM-liigaa ja voittanut Suomen mestaruudenkin, oli tämä uran huippuhetki. Kasvattajaseuran palauttaminen SM-liigaan loppuunmyydyn kotihallin edessä. Sami, Kime ja minä olimme lähteneet nostamaan seuraa niin suurella sydämellä ylös.


KalPa on pelannut SM-sarjassa kausilla 1957-1959 ja 1961-1962 sekä SM-liigassa 1986-1999 ja uudestaan vuodesta 2005 lähtien.