KalPan palaamisesta SM-liigaan tulee kuluneeksi 10 vuotta 4.4.

KalPa pelasi jääkiekon SM-sarjaa kolmella kaudella, 1957-1959 ja 1961-1962. SM-sarjan nimi vaihtui SM-liigaksi vuonna 1975 ja SM-liigassa KalPa pelasi 13 kautta 1986-1999.

Toisen kerran KalPa nousi SM-liigaan 4.4.2005, missä se on pelannut nyt 10 peräkkäistä kautta. Tämä ajanjakso pääsarjassa onkin ollut seuran historian menestyksekkäintä aikaa sikäli, että viimeisen seitsemän kauden aikana edustusjoukkue on yltänyt pudotuspeleihin peräti kuusi kertaa.


Runkosarjassa paras, pudotuspeleissä ylivoimainen

KalPa on viimeisin seura joka nousi SM-liigaan voittamalla Mestiksen keväällä ja aloittamalla SM-liigassa seuraavana syksynä. Tapa millä KalPa sarjan voitti, ei jättänyt selittelyille sijaa. Joukkue voitti Mestiksen runkosarjan 44 ottelusta varsinaisella peliajalla 34 ja vastaavasti kärsi tappion varsinaisella peliajalla ainoastaan viisi kertaa.

Pudotuspeleissä joukkue voitti mestaruuden suoraan yhdeksässä ottelussa, häviämättä yhtään ottelua. Ylivoima jatkui loppuun asti, sillä Pasi Kuivalaisen kolmen nollapelin myötä Vaasan Sport ei saanut kolmessa finaalissa aikaiseksi yhtään maalia, finaaleiden maalieron ollessa suorastaan tyly 11-0.

Tästä joukkueesta puhuttaessa esille nousee usein nopeasti NHL-vahvistukset Adam Hall, Sami Kapanen ja Kimmo Timonen. He olivatkin erinomaisia vahvistuksia, mutta on hyvä muistaa kaksi tosiasiaa. Joukkue pelasi lokakuulle asti ilman yhtään NHL-vahvistusta ja aloitti kauden noin kymmenen ottelun voittoputkella. Lisäksi Hall, Kapanen ja Timonen pelasivat runkosarjassa kaikki yhtä aikaa vain kuudessa ottelussa. He olivat erinomaisia vahvistuksia todella hyvään joukkueeseen.

Savolaisten NHL-miehistä hyötyi koko Mestis. KalPa toi sarjalle valtavan määrän positiivista julkisuutta valtakunnan suurimmista lehdistä televisiokanaviin asti. Lisäksi nimimiehistä hyötyivät taloudellisesti myös muut Mestis-seurat, sillä vastustajien yleisöennätykset rikkoutuivat sillä kaudella järjestään KalPan saapuessa kaupunkiin. 

Sarjataulukko ja pudotuspelien kaavio täällä.


Iki-KalPa Saku Kekäläinen tiivisti asian Savon Sanomille lyhyesti ja ytimekkäästi.


Nimekäs, mutta poikkeuksellisen omavarainen joukkue

SM-liigasta putoamisen jälkeen KalPa oli pelannut kaksi kautta Suomi-sarjassa ja kaksi kautta Mestiksessä. Keväällä 2003 entinen KalPa-kapteeni Arto Sirviö palasi Kuopioon KalPan toimitusjohtajaksi ja tuore Suomen mestari Tapparasta, maalivahti Kuivalainen palasi kasvattajaseuraansa maalille sekä toimistolle markkinoimaan ja myymään seuraa.

Kaksikon aloittaessa työt, tavoitteeksi asetettiin nousu SM-liigaan kahden vuoden kuluttua. Tekemistä oli valtavasti ja urheilullinen lähtökohta oli se, että joukkue oli pudonnut aiemmin samana keväänä jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Keväällä 2004 KalPa venyi Mestiksen mestariksi viidennessä ja viimeisessä finaalissa Mikkelissä ja katkaisi Matti Tiihosen jatkoerän maalilla Jukurien kolmen mestaruuden putken. Joukkueen runko säilyi seuraavalle kaudelle pitkälle samana. Kun tavoite oli nousu SM-liigaan, vahvistusten täytyi olla tavoitetta vastaavia. Puolustajat Jermu Pisto ja Matti Kuusisto, hyökkääjät Tomi Mustonen ja Sami Kaartinen sekä veljekset Kasper Kenig ja Max Kenig olivat uudet miehet. Myöhemmin joukkueen materiaalia levennettiin vielä puolustaja Kalevi Aitiolla ja hyökkääjä Tuomo Litmasella.

Kiekkokaudesta 2004-2005 tuli NHL:n työsulkukausi ja lokakuussa KalPa sai keskushyökkääjäkseen Nashville Predatorsin Hallin, joukkuekaverinsa Timosen suosittelemana ja yhteistyökumppaneiden mahdollistamana. Työsulun pitkittyessä joulukuussa joukkueeseen liittyi Kapanen ja tammikuussa vielä itse Timonen, molemmat jälleen yhteistyökumppaneiden mahdollistamana heidän kustantaen osan nimimiesten vakuutuksista. 

Nousua ei haettu ostojoukkueella eikä myöskään hallitsemattomalla taloudellisella riskillä. Joukkue oli vahvasti omavarainen, sillä kauden aikana kaukalossa nähdyistä 29 pelaajasta peräti 18 oli seuran omia kasvatteja ja yhteensä 20 pelaajaa oli saanut kiekko-oppinsa Savossa.

Joukkueessa oli jatkuvuutta paitsi edelliseltä kaudelta, myös pidemmältä ajalta. Maalivahti Ari Luostarinen, puolustajat Pekka Parviainen ja Samuli Suhonen sekä hyökkääjät Marko Ahosilta, Saku Kekäläinen ja Tatu Miettinen olivat kaikki pukeneet KalPan edustusjoukkueen paidan yllensä jo Suomi-sarjassa. Lisäksi Luostarisen, Ahosillan ja Kekäläisen ohella Kuivalainen, Pisto, Aki Korhonen, Kapanen ja Timonen olivat pukeneet KalPa-paitaan aiemmin myös SM-liigassa. Joukkueessa oli vahvasti savolainen sielu.

Taloudellisesta maltista kertoo se, että kauden päätteeksi tilinpäätös osoitti plusmerkkistä tulosta.


Savon Sanomien otsikko 5.4.2005 kertoo kaiken olennaisen KalPan kaudesta ja Mestiksen mestaruudesta.


Mestarijoukkueen runko onnistui, vahvistukset onnistuivat

Pelaajahankinnat nousukaudelle onnistuivat erinomaisesti. Mustonen, Kaartinen ja Kenig olivat runkosarjassa joukkueen kolme parasta pistemiestä, ja samalla Mestiksen pistepörssin kolmen kärki. Pisto ja Kuusisto pelasivat puolustuksessa läpi kauden isoja minuutteja. Aitio ja Litmanen pelasivat reilut puolet runkosarjan otteluista täyttäen roolinsa.

Myös edellisen kevään mestarijoukkueen runko onnistui laajalla rintamalla. Hyökkäyksen parivaljakko Ahosilta - Ville Hämäläinen olivat joukkueen pistepörssin viides ja kuudes sekä puolustajapari Suhonen - Juha Alastalo seitsemäs ja kahdeksas. Muut mestarijoukkueen runkopelaajat antoivat joukkueen eteen sen mitä heiltä odotettiin. Korhonen mestarijoukkueen kapteenina oli joukkueelle kaukalossa periksiantamaton esimerkki ja kaukalon ulkopuolella suoraselkäinen johtaja.

Maalivahtipeli oli läpi kauden loisteliasta. Runkosarjassa Kuivalaisen tilastot olivat torjuntaprosentti 94,2 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,62. Luostarisen vastaavat lukemat olivat niin ikään erinomaiset, 93,5 ja 1,81. Pudotuspeleissä Kuivalainen paransi entisestään, torjuntaprosentti 95,04, päästettyjen maalien keskiarvo 1,09 ja yhdeksästä ottelusta saldo oli neljä nollapeliä.

Mansikoina kermakakun päällä kimaltelivat NHL-vahvistukset, jotka olivat kaikki paitsi tehokkaita myös erinomaisia joukkuepelaajia. Heistä runkosarjassa Hall teki 36 ottelussa 40 pistettä, Timonen 12 ottelussa 17 pistettä ja Kapanen 10 ottelussa yhdeksän pistettä. Pudotuspeleissä kolmikko säilytti kovan tasonsa ja Timosen saldo oli 10 pistettä, Kapasen kahdeksan ja Hallin viisi. Mestaruusjuhlien jälkeen Timonen ja Hall suuntasivat MM-kilpailuihin, mutta polvivammansa kanssa sinnitellyt Kapanen suuntasi operaatioon ja MM-kevät jäi väliin.

Kun Kuivalaisen tilastot pudotuspeleissä olivat jäätävät, sitä olivat myös Timosen; kahdeksan ottelua, kolme maalia, seitsemän syöttöä ja +/- -lukema peräti +15. Puolustaja valittiinkin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Iso kiitos noususta kuuluu myös kaukalon laidan ulkopuolelle. Päävalmentaja Mika Pieniniemi ja valmentaja Hannu Kapanen tekivät erinomaista työtä. Nousukausi oli Pieniniemelle KalPassa kolmas, Kapaselle toinen peräkkäinen. Lisäksi joukkueen rakentamisesta päävastuun kantanut toimitusjohtaja Sirviö onnistui täydellisesti.

Huhtikuun neljäs päivä vuonna 2005 oli maanantai. Viikonpäivällä ei ollut Savon sydämessä merkitystä, KalPan paluu SM-liigaan oli hartaasti odotettu. Kuopion jäähalli oli loppuunmyyty, yleisömäärän ollessa 5004 ja suuri määrä innokkaita katsojia ei saanut enää lippuja otteluun. Tunnelma oli väkevä ja kolmannessa erässä aalto kiersi hallissa ja savolaiset olivat hurmiossa. Ottelun päätyttyä Kuopion keskustassa autojen torvet soivat ja Kauppakatu täyttyi ihmisistä, kuten kaikki kadun ravitsemusliikkeetkin. KalPa oli palannut SM-liigaan, sillä oli merkitystä, viikonpäivällä ei.

Runkosarjan sekä pudotuspelien pistepörssi täällä.


Timonen, Hall ja Kapanen laittoivat KalPa-paidan eteen itsensä täysillä likoon, mitään säästämättä.


Kriteerit täyttyivät ja SM-liiga kutsui

Viimeinen sinetti Savon värien palaamiselle SM-liigaan tuli noin viikko ratkaisevan kolmannen Mestis-finaalin jälkeen kun SM-liiga julkisti KalPan täyttävän kaikki nousijalta vaadittavat kriteerit. Myös tällä saralla KalPa oli Mestis-organisaatioista ylivoimainen kun arvioitiin edustusjoukkueen lisäksi juniorityötä, hallin SM-liigapotentiaalia ja seuran taloutta.

Poikkeuksellisen omavaraisen edustusjoukkueen lisäksi seuralta löytyivät joukkueet niin Nuorten SM-liigasta kuin B- ja C-nuorten SM-sarjoista. Vain kolme vuotta myöhemmin, keväällä 2008 KalPa voittikin Nuorten SM-kultaa. Vuotta myöhemmin, keväällä 2009 useat näistä Suomen mestareista pokkasivat edustusjoukkueessa kaulaansa SM-pronssia.

Kun Kuopio palasi SM-liigakaupungiksi, Kuopion jäähallin kehittäminen kiihtyi. KalPa Hockey Oy:n ja KalPa Invest Oy:n rahoittamana, yhteistyössä Kuopion kaupungin kanssa halliin rakennettiin kesän aikana VIP-ravintola Hannes-Klubi ja kuusi KalPa-aitiota. Lisäksi jo viimeiselle Mestis-kaudelle halliin kaupungin toimesta tuotujen ensimmäisten nykyaikaisten pehmustettujen istuimien määrää lisättiin.

Talous oli tasapainossa ja sitä omalta osaltaan kohensi maltillinen taloudellinen voitto nousukaudesta. SM-liigaan nousu toi merkittävää kasvua niin seuran yhteistyökumppaneiden määrään kuin myös kausikorttimyyntiin. Lisäksi tuliterät VIP-tilat tarjosivat Pohjois-Savon liike-elämälle aivan uudenlaisen mahdollisuuden huomioida sidosryhmiään ja olla KalPan mukana.


Kuivalainen arvostetiin molemmilla Mestis-kausillaan tähdistökenttään, ja hän oli samaan aikaan toimistolla yhtä suuressa roolissa.


Kolme kautta pohjan rakentamista, neljäs kausi toi jo menestystä

Talous oli tasapainossa ja maltti säilyi, kun KalPa lähti ensimmäiseen SM-liigakauteen yhden miljoonan euron pelaajabudjetilla. Savossa ei lähdetty hakemaan isolla riskillä pikamenestystä vaan seuran SM-liigaan nostaneen joukkueen rungolle haluttiin antaa mahdollisuus näyttää rahkeensa myös SM-liigassa. Nousijajoukkueen 29 pelaajasta seuraavalle kaudelle jatkoi peräti 18 pelaajaa, joka on todella suuri määrä kun huomioi että ilman työsulkupelaajia nousijajoukkueen pelaajamäärä oli 26.

Matka Mestiksen mestarista SM-liigan pudotuspelijoukkueeksi on pitkä, se huomattiin myös Kuopiossa. Huomionarvoista on, että juuri KalPalla lähtökohdat SM-liigaan olivat vielä selvästi muita Mestis-organisaatioita edellä, silti matka oli pitkä ja kivinen. Ensimmäisellä kaudella KalPa oli selvällä erolla viimeinen. Toisella kaudella sijoitus oli edelleen viimeinen, mutta nyt ero seuraavaan joukkueeseen oli pieni. Kolmannella kaudella sijoitus nousi toiseksi viimeiseksi, niin ikään pienellä erolla.

Neljännellä kaudella KalPa oli valmis menestymään SM-liigassa. Joukkueen runko oli hioitunut riittävän vahvaksi, pelaajabudjetin reilu korotus mahdollisti muutaman kovan vahvistuksen hankkimisen ja päävalmentaja Pekka Virran persoonallisen pelitavan siivittämänä KalPa ylsi runkosarjassa kuudenneksi. Pudotuspeleissä luvassa oli vielä parempaa, kausi päättyi Espoossa satojen ja satojen KalPa-kannattajien edessä pronssimitalit kaulassa.

Kuka olisi uskonut keväällä 2005, että vain neljä vuotta myöhemmin Pohjois-Savossa juhlittaisiin jo SM-mitalia? Se kausi onkin sitten jo eri tarina...


Tämä joukkue palautti 10 vuotta sitten Kuopion SM-liigakaupungiksi. Kiitos!